eilinen tilaisuus oli kaunis
mutta samalla suru leijuu ilmassa
joka näyttäytyy kyynelin minun ja tiettyjen silmissä
tiedän että A on sinusta ylpeä
aito rakkaus on niin kaunis juhlamekossaan

tänään tuli puhelinsoitto, uusi asunto on minun
vein paperin toimistoon, tämä asunto ei ole enää minun
koulupaikka on minun
minun tulevaisuus on nyt selvillä vesillä

tän kesän ei pitänyt mennä näin 

"soititko omahoitajalle?" 

en 

vaikka niin taisin ääneen sanoa

mietin, 

minkälainen tilanteen tulee olla että soittaisin? 

mä leikin elämää ilman hoitoa 

vaikka oon vieläkin hoidossa 

mietin

miten pitkään tuun tätä jaksamaan?

pyöräillessä tallilta kotiin alkaa itkettämään
itkettihän sitä jo iltapäivällä
kaupassa mieleni dissosioi rajusti
kuulen sairaanhoitajan sanat päässä

raskaus
keskenmeno
raskaus josta en ollut edes tietoinen
mitä sanon toiselle kun saan huomenna lisää vastauksia?

ja jos olisin pitänyt
miten kaunis ihminen siitä solumöykystä olisi voinut kehittyä?

piiri pieni pyörii
hiiri kissan jalkojen välissä hyörii
oon palamassa loppuun
ootsä koskaan hengittänyt harhoja pois?
yhtä hyvää päivää kohden on kaksi huonoa
ja oon siitä tietoinen
ja se käy mulle
ei mulla oo mitään menetettävää

kuuletko miten mua taas viedään

näetkö miten mulla on taas monta rautaa tulessa 

koulupaikka saatu 

työhaastattelu sovittu

vuokrasopimus odottaa purkua

ja uusi kämppä tulee hakea

jos jotain olen oppinut niin sen

että periksi ei anneta

junaradalta ponnistanut

suljetun osaston oven takaa tiensä raivannut

vaikka hengitän traumojen kanssa samaan tahtiin

mä olen vapaa 

olisin valmis taas tippumaan

mut se ei tule kuuloonkaan

aamuisin mietin miten kaikki vain menisi sekaisin 

äitille sanoin miten kaikki on vain väliaikaista 

viimeiset puoli vuotta vain stressiä ja ahdistusta 

ja tässä mä olen edelleen 

kasvatettu kiveen 

lujana kuin kivi, apinan raivolla taistelen tieni huipulle

mulla on mun läheiset joille purkaa kaiken

jättämällä vain ne lauseet pois jotka ovat entisestä elämästä 

salaa tahtoisin pois

salaa sitä aamua, päivää, iltapäivää ja iltaa mietin 

välähdyksiä parin vuoden takaa

kun en tiennyt mitä vaikeudet voisivat oikeasti olla

mä kestin sen kaiken paskan 

ja vielä pienenä

nyt mä kestän tätä paskaa

vielä isona 

pari vuotta sitten en tiennyt mitä rajatila voisi olla 

nyt mä tiedän sen perkeleen rajatilan 

rajoissa tilan

tiloissa raja 

missä se raja menee?
(kuulin yöllä ääniä) 

kovat ajat jotka ovat korvien välissä
muuttuu todellisuudeksi
hei mihin sun lämpö karkaa?
mun kädet ovat kylmät ja sisällä velloo tuska
mä yritän sillä hymyllä kaiken korvata
mut eihän se oo vastaus
väännän volyymia isommalle
kai joskus voi oikeasti hengittää
ehkä tunnin päästä
paine joskus helpottaa
ja sillon tää kaikki paska on taistelemisen arvoista