Vittu mitä paskaa. Haluan kuolla. Ei mua ees ahista, mikä selittäs kuoleman halun. Oon vaan niin kyllästynyt mun elämään. Jos ois rohkea niin muuttaisin tapaa elää. Muuttais toiseen kaupunkiin ja alkais elää. Ei tästä kirjoittamisestakaan tuu mitään, yks ja ainoa ajatus päässä ja seki liittyy itsemurhaan. Mutta en uskalla puhua siitä ääneen, että en joutuis osastolle. En todellakaan oo menossa osastolle.

Sähköhoito sujuu nyt rutiinilla. Oon huomannut että asioille lähteminen on paljon helpompaa, eikä ahista niin paljoa. Lisäksi musta on tullut sosiaalisempi.

Saan olla tuetun asumisen yksikössä 11.2.asti. Ens viikolla on palaveri, mihin osallistuu mtt:n hoitaja, sossu ja työntekijä tuetusta asumisesta.

On tässä välissä ollut mielikin matalalla. Välillä tekis mieli vaan tappaa ittensä. Mut en tee mitään itelle, koska en halua joutua osastolle. Sähköhoito on samassa rakennuksessa ku osastot, alkanut ahistaa mennä sähköhoitoon kun osaston oven ohi pitää kulkea.

Nyt taidan laittaa lepäämään. Yö meni pätkissä.

Ekasta sähköhoidosta selvitty. Aika oli keskiviikkona 8:30. Isäpuoli tuli hakemaan, koska tuetun asumisen yksikön työntekijät ei saa kuljettaa autolla asiakkaita. Turvallisuuden takia vissiinki.

Me oltiin sähköyksikössä aika etuajassa. Ilmoittauduin ja menin odotusaulaan. Jännitti, kun ei tiennyt mitä tapahtuu. Sit olikin mun vuoro.

Menin sängylle makuulleen ja hoitajat alkoi valmistelemaan mua nukutukseen. Jotain geeliä laitettiin otsalle ja piuhoja tuli muistaakseni rintakehään ja päähän. Kanyyli laitettiin vasempaan käteen. Sitten sanottiinki hyvää yötä ja nukutusaine laitettiin. Hetkeä ennen nukahtamista koko kroppaa kihelmöi.

Sitten heräsinkin heräämössä. Olin ihan ihmeissäni, että eikö vielä koko toimenpidettä oo tehty. Pää oli kipeä ja samoin nielu. Sain siellä buranaa. Söin siellä aamupalan ja hoitaja soitti isäpuolelle et saa tulla hakemaan. Siitä sitten siirryin tuetun asumisen yksikköön.

Eilinen oli yhtä helvettiä kipujen takia. Koko kroppa oli aivan kankea ja sängyssä pelkän asennon vaihtaminen kävi tosi kipeää. Jospa nuo menee ohi ku sähköhoito pääsee kunnolla alkamaan.

Mulla ois pitänyt tänään olla sähköhoitopäivä, mutta mulla oli sairaalassa tarkemmat verikokeet ja ultraäänitutkimukset. Lähdin sieltä suoraan porukoille viettämään viikonloppua.

Hoitaja sanoi sähköhoitopäivän illalla, että vaikutan paljon virkummalta sähköhoidon jälkeen. Oispa mahtava jos se näin pian auttais!

Niin se vaan vuosi vaihtui. Jospa tämä vuosi olisi parempi, viime vuosi oli raskas.

En oo enää osastolla. Muutin 12.12.19 tuetun asumisen yksikköön. Hoitajat ja muut asukkaat siellä on ihan mukavia. Siellä ollaan 1-3kk, mun kohdalla ei tuu pitkää reissua. Pitäis alkaa olemaan omilla kämpillä, nyttenkin oon porukoilla viikonloppua ja loppiaista viettämässä.

Keskiviikkona alkaa sähköhoito. Mikä ahdistaa ihan saatanasti. Tiiän et jännittäminen uutta kohtaan on ihan normaalia. En haluais alottaa sitä, mut pakkokai se on. Perjantaina joutuu menemään sairaalaan tarkempiin verikokeisiin ja ultraääneen.

Toivottavasti tämä vuosi on parempi. Toivottavasti sähköhoito auttaa pelkoihin. Toivottavasti tänä vuonna pääsen takaisin töihin. Kuntoutustukea on myönnetty helmikuuhun 2021 asti.