En tiedä miten paljon tiimalasissa on enää hiekkaa
odotan, kunnes hiekka loppuu ja psyyke hajoaa näihin unettomiin öihin
niihin öihin missä nälkä on aina läsnä ja uunilla tuntuu olevan asiaa
ei siellä uunissa ketään ole, mutta jos olisi, mitä tekisin?

Likaisessa kylpyhuoneessa rosoisten seinien ympäröinä seisovat unieni minä ja sinä
Jokainen hetki huutaa itsemurhaa ja aamun mennessä olen unohtanut itseni jonnekin
Kadotus, kuka oon, missä kävin ja minne meen

Unettomia öitä taskussa on jo niin vitun monta
että valvoessa ei enää tiedä onko oikeasti hereillä vai näkeekö unta missä valvoo
Unieni minä on matkalla jossain
kai se reissuiltaan kotiin palaa?

Näihin viikkoihin mahtuu liikaa kaikkea
toisaalta viikkoja on täyttänyt tyhjyys

Rintaa on puristanut viikon verran,
lääkärin sijaan suuntaan lenkille juoksemaan
Yritän olla sosiaalinen
ja eteisessä meinaan hajota kyyneliin
Olen pelkkää vääryyttä, liian vääränlainen sanoo ääni päässä

Olen valvonut aamuöitä muiden takia
Olen itkenyt terveyskeskuksen hoitajalle miten väsynyt olen
Hoitaja käski soittaa koulun psykologille mutten uskalla
Unohdan itseni jonnekin ja se on ihan normaalia
Olen ahdistellut kilojani
näille nilkoille olen liian painava
Olen itkenyt elämän kauneutta
nostanut maljaa ystävyydelle

Toisinaan unohdan itseni jotta voisin löytää itseni uudelleen
saan siitä voimaa
kunnes uudelleen tiputan itseni kuoppaan

Kierrän kehää joka on minulle liian vaativa
mutta itse itselleni sen kehän kyhäsin 

Liian paljon mahtui tähän päivään
ennen kuin kello löi edes iltapäivää
Oli venäläinen lääkäri, hoitajia jotka olivat liian ystävällisiä
Bussissa pidätän itkua
kuiskaan itke kotona
johonkin ne kyynelet katosivat

Iltapäivään mahtui jotain muutakin
Oli vakavakasvoisia poliiseja
itkua tuskasta ja pelosta
Pelot osoittautuivat turhaksi, hän on elossa

Kaiken sen lisäksi sorruin tupakkaan
kaikki oli vain liikaa

Olen miettinyt blogin kohtaloa
mun on vaikee kirjoittaa tänne 
en jaksais kierrellen ja kaarrellen kirjoittaa
Tätä kuitenkin lukee joitain oikeasta elämästä ja en haluaisi että tutut lukee tätä
On epäreilua itse avautua kun en saa näiltä tutuilta mitään takaisin
En luota ihmisiin, en uskokaan että saisin näiltä ihmisiltä jotain sympatiaa takaisin

Tää blogi on kuitenkin ollut pystyssä kuus vitun vuotta
Enkä tiedä mitä teen

Päivät ovat kulkeneet sumussa
joita värittävät pettymys, viha, ahdistus
Ja toisaalta syvä tunnottomuus
Ja tunteiden piilottaminen on suojautumista
En osaa muutakaan

En ole kirjoittanut sillä ei ole kirjoitettavaa
Vain minä ja väsynyt olemukseni
Oikeasti minulla olisi kerrottavaa
Asia on vain liian surullinen, väsyin itkemiseen

Yleistyvissä määrin olen alkanut pitämään asioita sisälläni
Varmaan se on kylkiäislahja yksinäisyyden
Viikoissa alkaa olemaan enemmän päiviä jolloin puhun vain kaupan kassalle
Mutta en jaksa välittää
En ole koskaan rakastanut ihmiskuntaa

Sain tänään siivottua ja käytyä suihkussa
Koska nykyisin en näe juurikaan ihmisiä
en muista milloin viimeksi olen käynyt suihkussa
Tänään kävin suihkussa
jotta kaupassa ei tarvitsisi nolostua

Olen ollut kolme vuorokautta ilman tupakkaa
sellainen nyt kyllä maistuisi

En tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on
Kirjoitan kai seuraavan viikonkin edestä

Jos luulin että elämäni olisi ollut sekaisin
Nyt se on sekaisin, totaalisen paskana
Itken kaikkien niiden viikkojen edestä jolloin itkua pidätin

Eilen illalla pakonomaiset kuoleman ajatukset ovat läsnä
Huomaan ketkä ovat niitä todellisia ystäviä
kun saan kuulla heidän tuestaan

Lääkäri kysyy, tulenko mä pärjäämään
lipsautan valheita joista myöhemmin koitan kasata todellisuuden
Lääkäri oli niin kaunis, niin ymmärtäväinen

Jos ennen tunteet olivat turtana
nyt ne vasta ovatkin ja yritän juosta karkuun jokaista vastaantulijaa

Rakas anna anteeksi ettei nyt ole oikea aika

Monta rautaa tulessa pääni sisällä
tehdyksi en saa yhtäkään
Miten paljon mieleni voi pahoittua
Kuinka useasti veitseä voi kääntää
se sydämeen viiltoja viiltää
ja silloin sydän alkaa tuntua kodilta
En tiedä milloin myrskyni rauhoittuvat
En näe satamaan

Haluaisin tuntea yön sykkeen
kadota jonnekin missä päivänvalo on kaukainen haave

Ahdistun lihoamistani kiloista
haluan pois tästä kehosta

Sain kämpän siivottua
en muista milloin viimeksi olisin siivonnut
Moneen päivään en ole suihkun alla käynyt
milloin minusta tuli näin ällöttävä?

Yöllä mies riitelee pihalla
herään niihin perkeleen huutoihin
Ja taas stressi halaa astetta tiukemmin

Kaiken kaikkiaan olo on tuskainen ja ahdistava
lamaannuttava
Haluan näistä piireistä pois
menolippu käteen ja katsellaan seuraavassa elämässä

Ravaan tupakalla ja yritän keksiä miten saan seuraavan tunnin kulumaan

Kyllä tämä tästä
Tää on vaan väliaikaista

En ymmärrä miten tämä tähän meni
on lisää ruhjeita käsivarsillani
Päivä kääntyy iltaan
en jaksa enää juosta itseäni karkuun

Tarkoituksellisia ruhjeita
Satuta niin ettei jäljet jää pysyviksi
Sussa on jo tarpeeksi arpia

Pese veitsi ja laita se takaisin laatikkoon
mene peilin eteen ja kerro itsellesi olevan kaunis
Mut mä en pysty
mä en tunnista tuota katsetta
en katso itseäni silmiin

Maailma tuntuu lähettävän viestejä
Lehdistä, netistä, tv:stä, ihmisten puheista, musiikista
Niitä kai merkeiksi kutsutaan
Joita en tunnu ymmärtävän

Mut diagnooseista ei täyty yksikään
En mahdu mihinkään muottiin
ja eikai mun tarvitsekaan
En mahdu edes itselleni

Tänään löin itseäni käteen
kauniin punaisen jäljen sain

Hetken mietin jo teräesinettä
mutta ei saa

Ei mun psyyke viel niin pohjalla ole
kesäkin on ja kaikilla on kivaa
kaikilla paitsi mulla
ja mä en jaksa edes välittää

Olen fyysisesti läsnä
henkisellä puolella eristäydyn
totuus sekoittuu valheiden lauseisiin
Miksi kertoisin, ei minun asiani kiinnosta oikeasti ketään
kierrän kaukaa oikean minuuteni
ja annan palan jotain kaukaista

Tänään olen sulle hyvin etäinen
huulet pysyvät tiukasti kiinni
ettei ne itkuun kääntyisi

Enkä tiedä itsekään mitä haluan
sinne jonnekin tien viemäriin avoimuuteni tiputan

Minä vielä nauran
mutta en tiedä onko se aitoutta
vai epätoivoista yritystä hätistää stressi kauas pois

Nukkumaanmeno tuntuu aina yllättävän
siinä missä lapsena nukkumaan laittoa rakastin
Minä nyt sitä pelkään
Päivisin juoksen stressiä karkuun
kunnes se peiton alle kääriytyy
Tarrautuu kii
eikä tahdo päästää irti

Vielä kuukausi sitten osasin iltaisin miettiä mistä olen tänään kiitollinen
ja mikä teki päivästä kivan
Nyt se vaikeutuu illasta toiseen
ja taas juoksen itseäni karkuun

eilen mietin miltä masennus tuntuu
tein varsin pari testiä netissä
ne kertoo et ota yhteys lääkäriin
mut miks musta ei tunnu siltä?

jos vaan skarppaan
ja meen lenkille ja syön enemmän kasviksia?
koitan nukkua enemmän ja pesen hiukset useammin?
jos väännän väkisin hymyn peilikuvalle
ja leikin et tää maailma on kauniimpi paikka kuin aiemmin?

mä en haluu epäonnistua
tän vitun viimeisen kerran
anna mun olla voittaja

lasken mun lääkejemmat
ja sydän lyö kepeämmin

mut nyt mä skarppaan

T, kuuletko sinne pilviin

mun sydän toisinaan muljahtelee särystä
kun sun kuvan nään
sun kuva on mun ja pikkuveljen kuvan keskellä

mä näin susta kuvan facebookissa
ja mun sydän lyö niin raskaasti
katon taivaalle ja mietin meidän viimeistä kohtaamista

aamulla kello seitsemältä
mä haisen vanhalta viinalta ja tupakalta

sä yllätyt ja kysyt mitä mä täällä teen
kerron olevan kavereiden kanssa
silloin kesän tuuli lämmitti
mut nyt tuuli on niin perkeleen kylmä

sun ääni oli on aina niin lempeä
muistan miten känni-T oli hupaisaa katseltavaa

T, et tiedäkään miten sun entinen työpaikka on muuttunut
T, sun tv pelittää oikein mukavasti
(tosin olisin ilman telkkaria kuin että olisin saanut sen sun poislähdön jälkeen)

Voisin luopua koko omaisuudestani
jos sinut takaisin saataisiin

Alkoholin liemi maistuu liian hyvälle
Miten se maistuukin näin mahtavalle
Miten känni tuntuu onnelle

Tupakan savu kiristää keuhkojani
mutta minä en nyt välitä
Pidän vapaapäivän stressistä

Aurikoinen yö tainnuttaa minut syvemmälle humalan syövereihin
Jos saisin valita
aamu ei koskaan heräisi
Jos minulle valta suotaisiin
tappaisin seuraavan päivän omin käsin

Koska promillet suojelevat minua omilta ajatuksiltani
Musiikki pauhaa ja valot vilkkuvat
en ole ollut aikoihin näin onnellinen

Löydän stressin aiheen kaikesta
Se on ahdistuksessa kaikkein kauneinta
Synkilläkin pilvillä on synkeimmät reunaviivat
Sydän pumppaa kehoon entistä tujummat kortisoliannokset    
Stressin huippu on korkeaa vuortakin korkeampi
Minä en kyyneleitä valuta
Koska jumalauta en osaa
Hukutan itseni jokapäiväisiin herkkuihin
Samalla kun itseinhon köysi kaulalla kiristyy kiristymistään
En minä voisi sanoa ääneen olevani juttutuokion tarpeessa
Olen ollut vahva liian pitkään

yksi elämä elättävänä
tahtoo olla liian suuri sen jaksaakseen
ei lahjana
taakkana hartioilla
miten montaa harmaan ja mustan sävyä voi värittää?

en ole vuosiin kertonut että ahdistaa
niin nyt se on täällä taas

Kohta tulee täyteen neljä vuotta sun kuolemasta
T, mä muistan sut edelleen
ja meidän viimeisen kohtaamisen

Olit liian nuori lähtemään niin aikaisin

Siitä jostain päivästä lähtien tietty lause on rauhoittanut minua

Se lause oli läsnä aiemmin

sitten se jonnekin hetkeksi piiloutui

Hetken verran sen lauseen olemassa oloa ei edes miettinyt

Eilen sillä lauseella itseni rauhoitin

"Ainahan voi tappaa itsensä"

Tupakalla linnut laulavat
ja tuo lintujen laulu seuraa rappuun
Kuin äiti lapselle, minä iltaisin hyräilen itseni uneen
aamuyöstä stressaantunut sydän herättää
olen ärtyneempi muita ihmisiä kohtaan
Linnut peseytyvät vesilammikoissa
haluan hukuttaa itseni noihin lammikoihin

Puristan silmäni viiruiksi etten itkisi 

puristan käteni nyrkkiin etten viiltäisi

Vuosikausien jälkeen ajatus terästä iholla kiehtoo

pakkohan loppumattomalle stressille on tultava loppu

Kuulen kaukaisia ajatuksia luovuttamisesta

ne on minun oman mörköni kuiskauksia

Minun oma mörköni alkaa herätä uudelleen eloon

Mietin mitä pahaa olen tehnyt, kun näin painavat taakat harteilleni sain

se tulee tuhoamaan terveyden

Kirjoitan itselleni tsemppiviestiä
En taida uskoa niihin itsekään
Nukahdan mielikuviin minä kylppärin lattialla
Terä ja ihosta valuu punaista
Aamuyöstä herään kun sade pieksee maailmaa
Ja hetkessä mieli valtautuu kaikista niistä asioista
Joita en osaa

En edes muista milloin velloin itsesyytöksissä
Vetäessäni peiton päälleni kuiskaan itselleni olevan paska

Välillä tunnen etten kuulu tähän maailmaan
Erotun muista naisista haaveiden tasolla
En minä haaveile häistä ja unelmien mekosta, saati lapsista
Unelmoin siitä elämästä, johon terveet ovat aina kuuluneet

Muut löytävät poikaystäviä, minä vain kusipäisiä sikoja
Mikä minussa on vikana?

Läskiahdistus jyllää

Yritän vain skarpata päivästä toiseen

Aamuyöstä sydän herättää
Tunnen miten kovasti se hakkaa
Se jäädyttää koko kehon
varpaista päähän

Sydän kertoo jostain mikä pistää minut eristäytymään
ahdistumaan
masentumaan
Se tiputtaa hiuksia päästä
kaljua kohtaa aktiivisesti koitan piilottaa
onneksi kukaan ei huomaa

Mikä alkaa s:llä ja loppuu kirjaimeen i?

Stressi

Kiputiloja maksimivoimakkuudella
näkymättömät kyyneleet valuvat poskilla
kun kerron turtuneeni kipuun
kipu joka tuli jäädäkseen
turtumus on valetta
kipu on arkea

Kuin karkkikaupassa valitessa lempikarkkeja
valitsen itsehoidosta uuden vaikuttavan aineen
Kiitos äiti tiedosta

Mitä muutakaan sä voit tehdä kun kipu ei hellitä edes 800 millivitungrammalla buranaa?

Hammaslääkäri tietoinen, ei se tee elettäkään
mistä lähtien kipu kuuluu hoitoon?

En tiedä pääsenkö edes leikkaukseen
leikkaukseen jota oon oottanut jo kahdeksan perkeleen vuotta

Ihan sama minne näillä jaloilla kuljen
se kipu on sidottu minuun
Kahlittu

Mulla on vitusti liikaa fyysisiä kipuja

niistä fonteista löydän itseni uudelleen ja olo on toivoton
ihan kuin vuosien takaiset tukahdetut tunteet nousisi pintaan
ja eläisin ne uudelleen

takaisin niiden seinien sisään missä oli paha olla
takaisin niiden seinien sisään missä oli hyvä olla

miksi näiden fonttien seasta tunnen tuntevani itseni paremmin
kun arkena en edes ajattele olevani minä
arkena olen joku muu
reipas

rupesin eilen miettimään missä oon hyvä
en oo löytänyt vastausta vieläkään
tunnen vihdoin jotain hyvin syvästi

ja se tunne on alakuloa
se pistää itkettämään sillä löydän itseni siitä alakulon tunteesta uudelleen
ja se jos mikä on kaunista

kuin tuntisin yhteyden siihen 19 vuotiaaseen tyttöön

19 vuotiaana en ois uskonut että oon tässä
23 vuotiaana kaivaten 19 vuotiasta minääni

siellä jossain oli joku turva, ei mulla sitä nyt oo

rakensin sen suojamuurin
nyt menneisyyden 19 vuotias ne aukoo uudelleen
se jos mikä saa kyyneleet silmiini

toisinaan mietin katariinaa
en tiedä oliko se harha vai uni 6 vuotta sitten

mut muistan ne tapahtumat yhä

"meidän pitää nyt mennä" kissa sylissäsi kerrot
mihin teidän pitää mennä?
kissa sylissäsi jokeen
ne jokeen jäivät

Mietiskelin tänään lääkejemmojani

samalla kun kirjoitan paperille miten mun tulee lopettaa ajatteleminen 

Kyllä mä osaisin olla hajalla

mut en haluu antaa sille valtaa

Mut kun siinä jossakin on se turva 

Olla luvan kanssa paskana 

Mut mä nyt skarppaan

Aukaisen siiderin

En oo hymyillyt peilikuvalleni päiviin

Päivällä mietin itsemurhaa

Ihmisiä jotka ovat siihen päätyneet

Ihmisiä jotka siihen tälläkin sekunnilla päätyvät

Ihmisiä joilla ei ole muutakaan

koska apu ei kerennyt tavoittaa

Viikkoja sitten sain kuulla suvun mt-ongelmista

Ymmärrän omaa paskaa nyt paremmin

On tässä dissosioitu vähän niinkuin päivittäin
rintaa puristaa niin vitusti
Tutussa rappukäytävässä on uudet seinät
mieli dissosioi kämpän kaapit uuteen uskoon

Kunhan en tunne olevani hidastetuissa filmeissä niin kaikki on hyvin
Kunhan äänet eivät kaiu kaiuttimista niin olen elämäni kunnossa

Koska minähän en arpiani uudelleen avaa

Joskus, eli viikkoja sitten kirjoitin

On ihan ok olla alamaissa
illan päätteeksi itkun tirauttaa
Koska rikki on tuo ihminen
Se oli ja on kai edelleen
Omien tunteiden hullunmyrsky
Joissa salamat toisiaan tapattavat
On ok olla sekaisin päästään
myrskyn jälkeen tuhot ylös kirjataan
On ihan ok pyöritellä kysymyksiä
kysymyksiä, joihin ei saa vastausta
Omille tunteilla vastakaiuton
On ihan ok olla paskana
maaten sohvalla kyyneleiden kanssa

Rintaa puristaa niiden biisien tahtiin
tarpeeksi kauan kun niitä kuuntelee
huomaa miten turrutan itseni uudelleen

mua pelottaa niin vitusti että putoan uudelleen
peilin edessä läskejä puristellen
"tuosta ja vielä tuosta" 

ajatuksissa vilisee samat ajatukset kuin vuosia sitten
ne ajatukset vei tekoihin
mut nyt mä skarppaan

koska elämä on arvokas
elämä on kaunis
elämä on kaikki kaikessa
Ai on vai? On se

siinä kaikessa paskassa oli joku turva
mä en tiedä mikä se turva oli
se oli jotain mitä mulla nyt ei oo
ja tunnen oloni turvattomaksi

kai mä tuun salaa olemaan mieleltäni vähän vinksahtanut
kaikessa siinä itsetuhoisuuden kamaluudessa on aina pala jotain kaunista

en muista milloin olisin hymyillyt mun peilikuvalle
mua vaan stressaa ja ahdistaa
oon normaalipainonen mut silti läskit vituttaa
iltaisin jaksan just ja just suihkuun
ulkonäkö ei kiinnosta, kunhan olet tarpeeksi laiha

koulussa näen satunnaisesti opettajaa
joka soitti 16 vuotiaan äidille miten en käy syömässä
näe minut nyt, näe minut voimissain

eräänä yönä näin unta kuolemastani
aamuyönä heräilen ahdistaviin kuviin jotka on täyttä totta

mä en halua epäonnistua uudestaan

Aah en tiedä mitä kirjoittaa
Lauseet pyyhkiytyy pois
"kirjaudu ulos"

Saako omasta elämästä kirjautua ulos?
Saako ihmissuhteista kirjautua ulos?

Ahdistaa, en halua päästää elämääni uusia ihmisiä
Vanhoissa on jo tarpeeks handlaamista
Mussa itsessä on jo tarpeeks handlaamista
Jumalauta!

Lasken paikkoja kehossa johon käy liian kipeää
"Muthei kato ne johtuu traumoista"
yks kaks kolme.. 
Ku toi vaiva ei oo tänään kipee
niin tähän kipuun niele ibuprofeenia

Mun muisti rakoilee ja pumppu muljahtelee

Jos vain unohdan itseni tähän