Liian paljon mahtui tähän päivään
ennen kuin kello löi edes iltapäivää
Oli venäläinen lääkäri, hoitajia jotka olivat liian ystävällisiä
Bussissa pidätän itkua
kuiskaan itke kotona
johonkin ne kyynelet katosivat

Iltapäivään mahtui jotain muutakin
Oli vakavakasvoisia poliiseja
itkua tuskasta ja pelosta
Pelot osoittautuivat turhaksi, hän on elossa

Kaiken sen lisäksi sorruin tupakkaan
kaikki oli vain liikaa

Olen miettinyt blogin kohtaloa
mun on vaikee kirjoittaa tänne 
en jaksais kierrellen ja kaarrellen kirjoittaa
Tätä kuitenkin lukee joitain oikeasta elämästä ja en haluaisi että tutut lukee tätä
On epäreilua itse avautua kun en saa näiltä tutuilta mitään takaisin
En luota ihmisiin, en uskokaan että saisin näiltä ihmisiltä jotain sympatiaa takaisin

Tää blogi on kuitenkin ollut pystyssä kuus vitun vuotta
Enkä tiedä mitä teen

Päivät ovat kulkeneet sumussa
joita värittävät pettymys, viha, ahdistus
Ja toisaalta syvä tunnottomuus
Ja tunteiden piilottaminen on suojautumista
En osaa muutakaan

En ole kirjoittanut sillä ei ole kirjoitettavaa
Vain minä ja väsynyt olemukseni
Oikeasti minulla olisi kerrottavaa
Asia on vain liian surullinen, väsyin itkemiseen

Yleistyvissä määrin olen alkanut pitämään asioita sisälläni
Varmaan se on kylkiäislahja yksinäisyyden
Viikoissa alkaa olemaan enemmän päiviä jolloin puhun vain kaupan kassalle
Mutta en jaksa välittää
En ole koskaan rakastanut ihmiskuntaa

Sain tänään siivottua ja käytyä suihkussa
Koska nykyisin en näe juurikaan ihmisiä
en muista milloin viimeksi olen käynyt suihkussa
Tänään kävin suihkussa
jotta kaupassa ei tarvitsisi nolostua

Olen ollut kolme vuorokautta ilman tupakkaa
sellainen nyt kyllä maistuisi

En tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on
Kirjoitan kai seuraavan viikonkin edestä