Jos luulin että elämäni olisi ollut sekaisin
Nyt se on sekaisin, totaalisen paskana
Itken kaikkien niiden viikkojen edestä jolloin itkua pidätin

Eilen illalla pakonomaiset kuoleman ajatukset ovat läsnä
Huomaan ketkä ovat niitä todellisia ystäviä
kun saan kuulla heidän tuestaan

Lääkäri kysyy, tulenko mä pärjäämään
lipsautan valheita joista myöhemmin koitan kasata todellisuuden
Lääkäri oli niin kaunis, niin ymmärtäväinen

Jos ennen tunteet olivat turtana
nyt ne vasta ovatkin ja yritän juosta karkuun jokaista vastaantulijaa

Rakas anna anteeksi ettei nyt ole oikea aika

Monta rautaa tulessa pääni sisällä
tehdyksi en saa yhtäkään
Miten paljon mieleni voi pahoittua
Kuinka useasti veitseä voi kääntää
se sydämeen viiltoja viiltää
ja silloin sydän alkaa tuntua kodilta
En tiedä milloin myrskyni rauhoittuvat
En näe satamaan

Haluaisin tuntea yön sykkeen
kadota jonnekin missä päivänvalo on kaukainen haave

Ahdistun lihoamistani kiloista
haluan pois tästä kehosta

Sain kämpän siivottua
en muista milloin viimeksi olisin siivonnut
Moneen päivään en ole suihkun alla käynyt
milloin minusta tuli näin ällöttävä?

Yöllä mies riitelee pihalla
herään niihin perkeleen huutoihin
Ja taas stressi halaa astetta tiukemmin

Kaiken kaikkiaan olo on tuskainen ja ahdistava
lamaannuttava
Haluan näistä piireistä pois
menolippu käteen ja katsellaan seuraavassa elämässä

Ravaan tupakalla ja yritän keksiä miten saan seuraavan tunnin kulumaan

Kyllä tämä tästä
Tää on vaan väliaikaista

En ymmärrä miten tämä tähän meni
on lisää ruhjeita käsivarsillani
Päivä kääntyy iltaan
en jaksa enää juosta itseäni karkuun

Tarkoituksellisia ruhjeita
Satuta niin ettei jäljet jää pysyviksi
Sussa on jo tarpeeksi arpia

Pese veitsi ja laita se takaisin laatikkoon
mene peilin eteen ja kerro itsellesi olevan kaunis
Mut mä en pysty
mä en tunnista tuota katsetta
en katso itseäni silmiin

Maailma tuntuu lähettävän viestejä
Lehdistä, netistä, tv:stä, ihmisten puheista, musiikista
Niitä kai merkeiksi kutsutaan
Joita en tunnu ymmärtävän

Mut diagnooseista ei täyty yksikään
En mahdu mihinkään muottiin
ja eikai mun tarvitsekaan
En mahdu edes itselleni

Tänään löin itseäni käteen
kauniin punaisen jäljen sain

Hetken mietin jo teräesinettä
mutta ei saa

Ei mun psyyke viel niin pohjalla ole
kesäkin on ja kaikilla on kivaa
kaikilla paitsi mulla
ja mä en jaksa edes välittää

Olen fyysisesti läsnä
henkisellä puolella eristäydyn
totuus sekoittuu valheiden lauseisiin
Miksi kertoisin, ei minun asiani kiinnosta oikeasti ketään
kierrän kaukaa oikean minuuteni
ja annan palan jotain kaukaista

Tänään olen sulle hyvin etäinen
huulet pysyvät tiukasti kiinni
ettei ne itkuun kääntyisi

Enkä tiedä itsekään mitä haluan
sinne jonnekin tien viemäriin avoimuuteni tiputan

Minä vielä nauran
mutta en tiedä onko se aitoutta
vai epätoivoista yritystä hätistää stressi kauas pois

Nukkumaanmeno tuntuu aina yllättävän
siinä missä lapsena nukkumaan laittoa rakastin
Minä nyt sitä pelkään
Päivisin juoksen stressiä karkuun
kunnes se peiton alle kääriytyy
Tarrautuu kii
eikä tahdo päästää irti

Vielä kuukausi sitten osasin iltaisin miettiä mistä olen tänään kiitollinen
ja mikä teki päivästä kivan
Nyt se vaikeutuu illasta toiseen
ja taas juoksen itseäni karkuun

eilen mietin miltä masennus tuntuu
tein varsin pari testiä netissä
ne kertoo et ota yhteys lääkäriin
mut miks musta ei tunnu siltä?

jos vaan skarppaan
ja meen lenkille ja syön enemmän kasviksia?
koitan nukkua enemmän ja pesen hiukset useammin?
jos väännän väkisin hymyn peilikuvalle
ja leikin et tää maailma on kauniimpi paikka kuin aiemmin?

mä en haluu epäonnistua
tän vitun viimeisen kerran
anna mun olla voittaja

lasken mun lääkejemmat
ja sydän lyö kepeämmin

mut nyt mä skarppaan

T, kuuletko sinne pilviin

mun sydän toisinaan muljahtelee särystä
kun sun kuvan nään
sun kuva on mun ja pikkuveljen kuvan keskellä

mä näin susta kuvan facebookissa
ja mun sydän lyö niin raskaasti
katon taivaalle ja mietin meidän viimeistä kohtaamista

aamulla kello seitsemältä
mä haisen vanhalta viinalta ja tupakalta

sä yllätyt ja kysyt mitä mä täällä teen
kerron olevan kavereiden kanssa
silloin kesän tuuli lämmitti
mut nyt tuuli on niin perkeleen kylmä

sun ääni oli on aina niin lempeä
muistan miten känni-T oli hupaisaa katseltavaa

T, et tiedäkään miten sun entinen työpaikka on muuttunut
T, sun tv pelittää oikein mukavasti
(tosin olisin ilman telkkaria kuin että olisin saanut sen sun poislähdön jälkeen)

Voisin luopua koko omaisuudestani
jos sinut takaisin saataisiin