"Et sä vielä työkuntonen oo"

Kyllähän mä sen tiedän. Mistään työasioista ei ees puhuttu liikkuvan avohoidon kans vaan sairauspäivärahahakemuksesta. Stressaa et hyväksytäänkö se vai ei. Rahat alkaa olla loppu. Tupakkikin maksaa niin paljon ja asiaa ei helpota se että poltan ihan liikaa. Naapurit varmaan vihaa mua ku ramppaan käytävässä tyyliin puolen tunnin välein.

En oo saanu kirjoitetuksi runoja. Ajatus ja luovuus on kadoksissa. En muistanut tänään ottaa Sertralinia, mutta ehkä huomenna. Mtt-aikakin siirtyi vajaan kahen viikon päähän, eikä se oikeastaan haittaa. En tiiä mikä siinä on et en saa mentyä sinne. Bussit ja ihmiset pelottaa liikaa. Kauppaankin pääsen vaan veljen turvin. En muista milloin viimeks oisin käyny yksin kaupassa.

Kaikki on niin turhaa. Sanoin liikkuvalle avohoidolle että oon kokenut tyhjyyttä. Syvää tyhjyyttä. Mutta auringonvalo sai mut tänään hetkeksi iloiseksi.

Tänään on ollut hyvä päivä. En tiiä vaikuttaako Sertralin vai mikä tässä mättää. Tuntuu niin oudolta kun ei ole tuntenut pahaa oloa. Pitää koputtaa puuta, en tiiä miten käy jos romahtaa.

Tai sit oon vaan turtunut näihin päiviin, mihin ei mahdu mitään uutta. No tänään sain käytyä äidin kans keskustassa. Äidillä oli aika mammografiaan ja käytiin tuhlaamassa mun rahoja kasvovoiteisiin. En uskalla liikkua keskustassa yksin kun on ollut kaikkia näitä raiskaustapahtumia tässä kaupungissa.. Sain varattua ajan kampaamoon, silloin pitää uskaltaa mennä yksin. Kampaamo on klo 12, eli propralin turvin saa mennä. Otin tänäänkin propralia, siitä on tullut tuki ja turva, aina kun lähtee pihaa kauemmas.

Liikkuva avohoito on nyt käynyt kerran viikossa, joskus useamminkin. Sain torstaina käytyä taas kokkausryhmässä, en tiiä sainko sieltä tän alkavan flunssan vai mistä.. Nenä vuotaa ja aivastuttaa, kurkku ollut kipeä ja ollut vähän lämpöä.

Eipä näihin päiviin mitään uutta kuulu. Ei mitään. Makaan joko sängyssä tai sohvalla, tv pauhaa taustamölynä ja minä selaan nettiä. Tai nukun. Oon netissä ihan liikaa.

Viime viikko oli jotenkin kummallinen. Vähemmän itsetuhoisia ajatuksia eikä oo ollut paha olla. Ainut mitä vaan tunne et mua videokuvataan ja pelkotilat. Mielummin kestäisin pahaa oloa kuin pelkotiloja, pelkotilat saa kuiskailemaan pahoja asioita. Maalailen uhkakuvia mielessäni mitä voisi sattua. Se saa olon jotenkin jännittyneeksi ja ahdistuneeksi, seurailen ympäristöä mahdollisten uhkien havaitsemiseksi.

Hoitaja sanoi, että vielä ollaan akuuttivaiheessa. Milloin sekin loppuu, en tiedä.

Sain tänään käytyä apteekissa. Ylläri veljen kans. Käytiin samalla Subwayssa hakemassa ruokaa. Tällä kertaa oli jotenkin helppo lähteä (otin propralin) ja itse asiassa vähän nautinkin kun sai olla veljen kanssa ja aurinko paistoi. Vaikka tuli kuuma, kunto on huono.

Sain käytyä viine torstaina eräässä kokkausryhmässä. Siellä oli ihan mukavaa ja kykenin jopa keskustelemaan. Välillä on tunne, et oon tyhmentynyt, mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. Kuin en osaisi enää keskustella ja pitää yllä keskustelua. Saatikka keksiä jotain puheenaiheita.

Ehkä tämä joku ihmeellisen siedettävä olotila jatkuu, tai sitten putoan taas. Oon jatkanut Sertralinin käyttöä, tosin vaan annoksella 25mg, vaikka lääkäri määräsi 50mg. Ehkä pian nostan annosta.