paistaa se aurinko risukasaan
ja hengittäminen on taas mahdollista
pääsen takaisin vanhan harrastuksen pariin
se sama laji on edelleen arjessa mukana
minkä 11 vuotiaana aloitin

ehkä se on jotain muuta kuin harrastus?
ehkä se on elämäntapa?

tapa, joka pohjallakin piti kiinni

silloin tällöin huomaan itsessäni jotain vanhaa
askelia kohti reunaa
pakotettuna
ajatuksia siitä miten en riitä
miten lihava olen
tästäkin kohtaa pitää laihduttaa
en kelpaa kellekään
olen ruma

tiedän että vaadin itseltäni liikaa
tiedän että välillä tuntuu ettei psyyke kestä

oma vartalo on jatkuvassa syynnissä
täytyy laihduttaa, laihduttaa
vielä kerran laihduttaa
helvetinmoinen syyni
mutta en sitä kellekään paljasta

toisinaan tunnen olevani hyvä näin
mutta täytyy silti kiinteyttää

heitä minut niihin tuuliin
mistä paluu takaisin on mahdollinen

mun rintaa puristaa

sutkin olisi voitu pelastaa
kaikelta pahalta piilottaa
kaikki paha pois puhaltaa

13 vuotias
aivan liian nuori täältä poistumaan

minä 13 vuotias
minä en ymmärtänyt
kun salaa apuani huusit
en minä 13 vuotias ymmärtänyt
muutakuin miltä tuntuu sydämessä, kun terä ihoa nylkee

en minä 13 vuotias ymmärtänyt
miten kohta soiton saan
ja kuulen sinun päättävän päivät junaradalle

en minä 13 vuotias tiennyt
miten sillä samalla junadalla olen 6 vuotta myöhemmin

tämä 21 vuotias tietää nyt
olin liian nuori ymmärtämään
liian nuori apua antamaan
liian nuori suojelemaan
liian nuori suremaan
liian nuori käsittelemään itsemurhaa

liian nuoria me kaikki

muistan ne päiväunet
miten kuolemasta haaveilin
missä ja miten
nyt huomaan miten salaa ahdistun
kun näen junan kulkevan
ne kiskojen äänet ovat porautuneet mieleen
voin tuntea iholla imun
metri liian lähelle rataa
ja en olisi enää tuntemassa onnellisuutta

kysyessäni tiedän vastauksen
jokainen meistä on joskus onneton
elämästä katoaa ihmisiä
ihmisiä jotka kuuluvat vierellesi vain hetken
ja se on elämää
kun yksi lähtee
toinen tulee tilalle

minä tunnen yhteenkuuluvuutta näiden ihmisten kanssa
ja olen onnellinen

laskiessani kolmatta tuntia lääkelaskuja olen väsynyt
ehkä hivenen stressaantunut
koko luokan kuullessa
sanon opettajalle "en osaa"
eikä minua hävetä

taipumus täydellisyyteen
halu oppia heti kerrasta
pärjäänkö tämän ominaisuuden kanssa?

elämä on yhtä opettelua
kukaan meistä ei ole valmis
ei se määränpää vaan matka