Lääkäri oli puhunut ylilääkärin kanssa. Nyt se on varmaa, diagnoosi on varma eikä sitä voi kieltää.
Paranoidinen skitsofrenia. Minä yritän mielessä kieltää asian, ei ole mitään skitsofreniaa. Sanon hoitoneuvottelussa että kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Mutta ei, sitä se ei muiden mukaan ole.
Mtt:n lääkäri kysyy onko puhuttu tuetusta asumisesta. Ei olla, enkä sellaiseen halua. Jos en pärjää kotona niin sitten en pärjää. En osaa edes kuvailla miltä tuntuisi muuttaa omasta kodista tuetun asumisen piiriin. En minä niin pohjalla ole. Vai olenko?
Sain sentään viikonloppulomat. Nekin valvotusti, en edelleenkään saa jäädä yksin. Ja minä vain mietin että miksi, miksi en saa olla yksin, kun juuri sitä tarvitsen kaikkein eniten. Ehkä yksin ollessa vajoan harhoihin, en tiedä. Sain vielä tiistaille lomapäivän.
Tarkoitus oli järjestää lyhyt osastohoito, mutta niin sitä täällä vielä kökitään. Lumet ovat tämän ajan aikana sulaneet mukavasti pois.
Pään magneettikuvaus oli eilen. Sain Temestaa ennenkun lähdettiin ja voi hyvänen aika miten helppo keissi se oli. Luulin että se kone pitäisi pahempaa ääntä, mutta eihän se ollut lainkaan kamala kokemus. Enkä tiedä milloin tulokset tulevat. Toivon, että aivoista ei löytyisi mitään.
Se olisi viimeinen naula arkkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥