On tässä dissosioitu vähän niinkuin päivittäin
rintaa puristaa niin vitusti
Tutussa rappukäytävässä on uudet seinät
mieli dissosioi kämpän kaapit uuteen uskoon

Kunhan en tunne olevani hidastetuissa filmeissä niin kaikki on hyvin
Kunhan äänet eivät kaiu kaiuttimista niin olen elämäni kunnossa

Koska minähän en arpiani uudelleen avaa

Joskus, eli viikkoja sitten kirjoitin

On ihan ok olla alamaissa
illan päätteeksi itkun tirauttaa
Koska rikki on tuo ihminen
Se oli ja on kai edelleen
Omien tunteiden hullunmyrsky
Joissa salamat toisiaan tapattavat
On ok olla sekaisin päästään
myrskyn jälkeen tuhot ylös kirjataan
On ihan ok pyöritellä kysymyksiä
kysymyksiä, joihin ei saa vastausta
Omille tunteilla vastakaiuton
On ihan ok olla paskana
maaten sohvalla kyyneleiden kanssa

Rintaa puristaa niiden biisien tahtiin
tarpeeksi kauan kun niitä kuuntelee
huomaa miten turrutan itseni uudelleen

mua pelottaa niin vitusti että putoan uudelleen
peilin edessä läskejä puristellen
"tuosta ja vielä tuosta" 

ajatuksissa vilisee samat ajatukset kuin vuosia sitten
ne ajatukset vei tekoihin
mut nyt mä skarppaan

koska elämä on arvokas
elämä on kaunis
elämä on kaikki kaikessa
Ai on vai? On se

siinä kaikessa paskassa oli joku turva
mä en tiedä mikä se turva oli
se oli jotain mitä mulla nyt ei oo
ja tunnen oloni turvattomaksi

kai mä tuun salaa olemaan mieleltäni vähän vinksahtanut
kaikessa siinä itsetuhoisuuden kamaluudessa on aina pala jotain kaunista

en muista milloin olisin hymyillyt mun peilikuvalle
mua vaan stressaa ja ahdistaa
oon normaalipainonen mut silti läskit vituttaa
iltaisin jaksan just ja just suihkuun
ulkonäkö ei kiinnosta, kunhan olet tarpeeksi laiha

koulussa näen satunnaisesti opettajaa
joka soitti 16 vuotiaan äidille miten en käy syömässä
näe minut nyt, näe minut voimissain

eräänä yönä näin unta kuolemastani
aamuyönä heräilen ahdistaviin kuviin jotka on täyttä totta

mä en halua epäonnistua uudestaan