Tahdon sinne missä ei satu

Nelisen vuotta sitten, kun ensimmäinen sairaus diagnosoitiin

mietin miten en tule koskaan paranemaan

miten tämä pieni elämä oli tässä

se on tässä, ennenkuin kerkesi alkaakaan

osaston seinien takana lepositeissä kuolemaa rukoillen 

elettiin niitä aikoja kun diagnoosi muuttui 

tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö 

terapiaa, lääkkeitä, osastoa, kuntoutusryhmiä 

mä en uskonut elämään

nyt neljä vuotta myöhemmin istun vastapäätä psykiatrian erikoislääkäriä, epävakaudesta kaikki tietävä sanoo mulle 

"sä oot parantunut. 

Sä et täytä yhtäkään kriteeriä"

mä en ole epävakaa. 

en masentunut

mä en täytä kriteerejä joilla epävakaus diagnosoidaan

lääkäri haastatteli mut, diagnoosi tullaan pyyhkimään pois 

lääkäri kallistui enemmän traumaperäiseen stressihäiriöön

siinä oireet ja käytös on hyvin epävakaista, mutta mä en täytä mitään 

enhän mä voisikaan, lääkäri sanoi että jos sairastaisin epävakautta, mun oireiden pitäisi olla nyt vaikeimillaan

mulla ei ole nyt vaikeaa 

keskusteltiin myös entisistä hoitokontakteista

sanoin lääkärille, että edellisissä hoitokontakteissa mun on pitänyt lyödä melkein kättä päälle siitä, pysynkö hengissä

lääkärin mielestä sanoin hyvin, kun kerroin miten koko itsemurha-ajatus herää oikeasti todellisuudeksi kun joutuu vääntämään kättä onko hengissä seuraavaan terapiakertaan 

nykyisessä hoitopaikassa mulle on annettu vastuuta. 

jos olen sanonut että pärjään, ne uskoo siihen, ainakin mun kohdalla 

tottakai ne on olleet huolissaan, mutta edes lääkäri ei ole täysin vastuussa toisen hengestä

sairaalaan ei kaikki pääse

ja missä kohtaa potilaalla olisi mahdollisuus parantua, jos hän ei saa vastuuta? 

minä en saanut edellisessä hoitopaikassa vastuuta, minuun ei luotettu 

traumaperäinen stressihäiriö... minulla on oikeus Kelan tukemaan traumaterapiaan, jos sitä tulen joskus tarvitsemaan 

voin edelleen soittaa omahoitajalleni jos tarvetta on 

en tiedä aionko mennä tulevaisuudessa traumaterapiaan, koska välttämättä terapiaa ei edes tarvita

joskus elämä on paras terapia

ajan kanssa moni lukko aukeaa 

marraskuussa vielä yksi aika

ja silloin lääkäri kirjoittaa paperit 

ja olen vapaa F60.31:stä. 

kaksi vuotta sitten mun halu kuolla oli 100 vitun prosenttia

nyt se on tasan nolla. 

kaikki syyt tappaa itsensä on vain tekosyitä 

ethän sinä halua antaa periksi sairaudelle? 

älä anna, sä oot sitä vahvempi

joskus kilahtelin hoitohenkilökunnnalle kun ne sanoi mulle näin;

"jos sä oikeasti haluaisit tappaa itses, sä oisit jo tappanut itses. et sä ois soittanut apua" 

niin totta. 

niin vitun totta.