Tahdon sinne missä ei satu

kysyessäni tiedän vastauksen
jokainen meistä on joskus onneton
elämästä katoaa ihmisiä
ihmisiä jotka kuuluvat vierellesi vain hetken
ja se on elämää
kun yksi lähtee
toinen tulee tilalle

minä tunnen yhteenkuuluvuutta näiden ihmisten kanssa
ja olen onnellinen

laskiessani kolmatta tuntia lääkelaskuja olen väsynyt
ehkä hivenen stressaantunut
koko luokan kuullessa
sanon opettajalle "en osaa"
eikä minua hävetä

taipumus täydellisyyteen
halu oppia heti kerrasta
pärjäänkö tämän ominaisuuden kanssa?

elämä on yhtä opettelua
kukaan meistä ei ole valmis
ei se määränpää vaan matka