Menneitä

8.2

Maalaa ahdistukseni värein
Se puristava tunne rinnassain
joka syvemmältä viillon aukaisee

Epätoivon häivähdys silmissä
kaikii valkoisilla seinillä
Maalaa nuo seinät jollain kauniilla
Onko musta väri?

Verenpunaisena tahrittuna sängyn lakanoihin
Millä ajatuksella leikittelet
kun kaiken taka-alalle työnnät?

Nuo valkoiset seinät
kaiken jo nähneet
Samalla kuluneella levyllä seuraavaan päivään
On meitä muitakin syvissä vesissä uineita

--

Bussitolpalla kaksi samaa maailmankuvaa elävä
toistensa lauseita täydentää
Eri kengissä, samoilla silmillä eletty elämä
(Voin kuulla sun muistot)
Kylmyys kehossa, tupakansavua ilmassa
(Voin nähdä sun muistot)
Muistot nuo jossain korvakäytävässä kaikuvat
Samoilla silmillä, roskiin heitetyt kengät
mä ymmärrän se sanat
jotka kipu on muokannut
(Oo kipua vahvempi)

--

9.2

Mikä on tuo teräesine joka jäljen painoi
Nimeksikö se viillon kertonee?
Ihan silleen äkkiseltään
Turtana stressille ettei fyysistä kipua ole olemassa
Pää hajoo

Joku ottaa vauhtia valkoisista viivoista
Mut se punainen viiva kertoo mielenrauhasta
Kuin odottava äiti laskettua aikaa sormillaan tavaa

Edes sielultasi et voi kieltää miten hyvältä se tuntui
Pysy salassa muiden katseilta ja korvilta
Pysäkillä näit miten osaston piirit ne pienet on
(Kyllä potilas suljetun toisensa tunnistaa)

Katso miten kivun kanssa samaan tahtiin hengität
Alkoholistilla on pullot
Sulla on puukot ja veitset
(Mut anna olla vika kerta)
Kaikilla omat kivut ja kasvuatarinat
"Tää on vika kerta"

Selvinpäin kädet verillä kohti tuonelaa
"Tää kaikki riitti, 
tää oli nyt viimeinen nitti"

Itseaiheutettu kipu säryn kauas taluttaa