Olen fyysisesti läsnä
henkisellä puolella eristäydyn
totuus sekoittuu valheiden lauseisiin
Miksi kertoisin, ei minun asiani kiinnosta oikeasti ketään
kierrän kaukaa oikean minuuteni
ja annan palan jotain kaukaista
Tänään olen sulle hyvin etäinen
huulet pysyvät tiukasti kiinni
ettei ne itkuun kääntyisi
Enkä tiedä itsekään mitä haluan
sinne jonnekin tien viemäriin avoimuuteni tiputan
Minä vielä nauran
mutta en tiedä onko se aitoutta
vai epätoivoista yritystä hätistää stressi kauas pois
Nukkumaanmeno tuntuu aina yllättävän
siinä missä lapsena nukkumaan laittoa rakastin
Minä nyt sitä pelkään
Päivisin juoksen stressiä karkuun
kunnes se peiton alle kääriytyy
Tarrautuu kii
eikä tahdo päästää irti
Vielä kuukausi sitten osasin iltaisin miettiä mistä olen tänään kiitollinen
ja mikä teki päivästä kivan
Nyt se vaikeutuu illasta toiseen
ja taas juoksen itseäni karkuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥