Syksyllä tää blogi täyttää seitsemän vuotta
Seitsemän. Vuotta.
Aattelin pitkästä aikaa kirjoittaa (itselle) kuulumisia, tää kevät on ollut niin vitun raskas
Mut ens viikonloppuna kaikki palkitaan
Päivällä olin onnellinen
illalla kaupassa sain jonkin sortin ahdistuskohtauksen, itkin sen jälkeen kotona miten en tuu koskaan riittämään
Oon vaan nii väsynyt ja yksinäinen
Raskas kevät joo, oon joutunut tekemään liikaa töitä itseni suhteen ja kai vähän kaiken muunkin
Toisinaan oon pyöritellyt mielessä oonko masentunut uudelleen, mut en tuu hyväksymään sitä,
en suostu uudelleen mihinkään terapiasessioihin
Se on menoa sit
En mä oo masentunut. Oon joko väsynyt, pahalla päällä tai menkat on ihan just tulossa. Mutta masentunut en tuu koskaan olemaan. Ei. Koska se olisi liikaa. Masentua nyt uudelleen. Ei.
Haluaisin jotain uutta mun elämään, en tiiä mitä mut jotain uutta
Työpaikka on, pääsykokeet tehty ja tuloksia ootellaan. En olis ikinä uskonut että jaksan käydä töissä 8 tuntia viitenä päivänä viikossa ja lukea pääsykokeisiin
Tosin jaksamisestahan ei oo kysytty, on ollut pakko jaksaa ja painaa.
Ilmeisesti aivot on nyt jumissa, oon vaan suorittanut elämääni. Tää on eka suorittamaton viikonloppu sitten joululoman kun ei tarvi tehdä mitään.
Työ on kivasti tiputtanut senttejä vyötäröltä, mutta ei laihtuminen onnea tuonutkaan, miten hölmö lapsi olenkaan ollut
Mut kyl tää tästä jotenkin, mulla on kaikki ihan hyvin nyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥