Osastolta kotiuduttu. Vastaanotto-osaston lääkäri olisi halunnut pidemmän hoitojakson, mutta olin ovela ja valehtelin itseni uloskirjaukseen.
Nyt vähän kaduttaa että lähdin. Se osasto millä olin oli hyvä ja rauhallinen, mutta suuren laskun takia ja osittain koti-ikävän takia halusin lähteä. Nyt ahdistaa ja tuntuu että en pärjää. Vaikka mulle sanottiin että sinnitellä ei saa, että osastolle vain, niin menen vain pakon edessä. Vastaanotto-osastot on aivan jotain järkyttävää levottomien potilaiden ja virikettömyyden takia.
Ehkä mä pärjään. Liikkuva avohoito järjestettiin ja tänään ne kävi ekalla kotikäynnillä. Hoitaja taas painotti miten sinnitellä ei saa.
Näkeekö musta että sinnittelen, vai miksi ne niin painottaa sitä. Tekis mieli vaan kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥