Vittu mitä pelkotiloja.
Oikeesti. En pääse yksin edes kauppaan, pitää olla aina veli mukana. Veljen unirytmi on mitä on ja melkeen paniikissa laittelen sille viestiä, et onko se heränny, pääseekö kauppaan. Tupakilla pihalla pelkään et joku hörhö tulee päälle. Kuuntelen ääniä, et mikä on uhka ja mikä on ihan neutraalia. Maalailen päässä uhkakuvia milloin mistäkin tilanteesta. Millon tää loppuu? Missä vaiheessa musta tuli jokaista asiaa pelkäävä raunio? Se vie voimia ja mietin, miten muut ihmiset pärjäävät elämässä. Pelottaako muita?
En tiiä voiko tää johtua uudesta lääkkeestä. Aloitin sen lauantaina puolikkaalla tabletilla. En tiiä milloin nostan sen 50 milligrammaan. Kohta pitäis käydä apteekissakin ja mietin miten ihmeessä mä uskallan sinne mennä.
En tiiä, on niin rankkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥