Eipä näihin päiviin mitään uutta kuulu. Ei mitään. Makaan joko sängyssä tai sohvalla, tv pauhaa taustamölynä ja minä selaan nettiä. Tai nukun. Oon netissä ihan liikaa.
Viime viikko oli jotenkin kummallinen. Vähemmän itsetuhoisia ajatuksia eikä oo ollut paha olla. Ainut mitä vaan tunne et mua videokuvataan ja pelkotilat. Mielummin kestäisin pahaa oloa kuin pelkotiloja, pelkotilat saa kuiskailemaan pahoja asioita. Maalailen uhkakuvia mielessäni mitä voisi sattua. Se saa olon jotenkin jännittyneeksi ja ahdistuneeksi, seurailen ympäristöä mahdollisten uhkien havaitsemiseksi.
Hoitaja sanoi, että vielä ollaan akuuttivaiheessa. Milloin sekin loppuu, en tiedä.
Sain tänään käytyä apteekissa. Ylläri veljen kans. Käytiin samalla Subwayssa hakemassa ruokaa. Tällä kertaa oli jotenkin helppo lähteä (otin propralin) ja itse asiassa vähän nautinkin kun sai olla veljen kanssa ja aurinko paistoi. Vaikka tuli kuuma, kunto on huono.
Sain käytyä viine torstaina eräässä kokkausryhmässä. Siellä oli ihan mukavaa ja kykenin jopa keskustelemaan. Välillä on tunne, et oon tyhmentynyt, mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. Kuin en osaisi enää keskustella ja pitää yllä keskustelua. Saatikka keksiä jotain puheenaiheita.
Ehkä tämä joku ihmeellisen siedettävä olotila jatkuu, tai sitten putoan taas. Oon jatkanut Sertralinin käyttöä, tosin vaan annoksella 25mg, vaikka lääkäri määräsi 50mg. Ehkä pian nostan annosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥