"Et sä vielä työkuntonen oo"
Kyllähän mä sen tiedän. Mistään työasioista ei ees puhuttu liikkuvan avohoidon kans vaan sairauspäivärahahakemuksesta. Stressaa et hyväksytäänkö se vai ei. Rahat alkaa olla loppu. Tupakkikin maksaa niin paljon ja asiaa ei helpota se että poltan ihan liikaa. Naapurit varmaan vihaa mua ku ramppaan käytävässä tyyliin puolen tunnin välein.
En oo saanu kirjoitetuksi runoja. Ajatus ja luovuus on kadoksissa. En muistanut tänään ottaa Sertralinia, mutta ehkä huomenna. Mtt-aikakin siirtyi vajaan kahen viikon päähän, eikä se oikeastaan haittaa. En tiiä mikä siinä on et en saa mentyä sinne. Bussit ja ihmiset pelottaa liikaa. Kauppaankin pääsen vaan veljen turvin. En muista milloin viimeks oisin käyny yksin kaupassa.
Kaikki on niin turhaa. Sanoin liikkuvalle avohoidolle että oon kokenut tyhjyyttä. Syvää tyhjyyttä. Mutta auringonvalo sai mut tänään hetkeksi iloiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥