Suljetulla osastolla. Tulin tänne eilen m1-lähetteellä ja jos laskin oikein, tarkkailu loppuu sunnuntaina. Toivon että oireeni eivät ole niin voimakkaita että joutuisin pakkohoitoon.
Menin eilen veitsen kanssa mtt:hen. Jouduin luovuttamaan veitsen vartijalle ja kun saavuin osastolle, oli vartija vastassa hoitajien kanssa. Ambulanssikuskit olivat mukavia.
Mtt:n lääkärin mielestä en ole syvästi masentunut, niinpä Sertralin tauotettiin. Lääkäri puhui, että pelkotilani muistuttavat skitsofreniaa. Pelottavaa. Se olisi pahin diagnoosi mitä voisi saada.
Sanoi se myös että mulla on ajatushäiriöitä: puhelinmyyjä soitti tiistaina ja sen sanat meni mun päässä ihan siansaksaksi.
Täällä osastolla on levotonta. Ramppaan jatkuvasti tupakilla ja aina joku tulee pummaamaan. Ne on nii sekaisin, että eivät muista mun kieltäytyneen tupakin antamisesta.
Tänään oli verikokeet. Multa otettiin mm. Verinäyte, joka kertoo mitkä lääkeaineet sopii mulle. Tieto tulee mulle ja lääkärille 6-8 viikon päästä tekstiviestillä.
Yllättävän nopeaa sopeuduin osaston rutiineihin. Eihän edellisestä kerrasta ole montaa kuukautta. En taaskaan saanut yksityishuonetta vaan joudun jakamaan huoneen kahden muun kanssa. Tällä hetkellä oon yksin huoneessa ja toivon, että tänne ei tule muita.
Haluun vaan kotiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥