Pelottaa ja ahdistaa. Kaappauspelot ovat edelleen voimassa mut pelkään myös tän osaston potilaita. Ne on niin levottomia ja puhuvat rumia. Koskaan ei tiedä milloin on itse niiden kohde ja saa kuunnella loukkauksia. Vaikka pitäshän mun tietää, et ne on sairaita, mut silti pelottaa.
Oon saanu luvan käydä ulkona hoitajan kans. Ne hetket on niin vaikeita. Katson vain maahan kun en uskalla kohdata maailmaa.
On tässä huudettu ääntä käheäksi. Purtu kädet mustelmille. Haettu Propralia kun paineet on koholla jatkuvan vireystilan takia. Kuulin ääniä. Alkoi heti ahdistaan. Tää paikka on demonisoitu.
Pääsen ehkä toiselle osastolle huomenna. Ainakin sieltä osastolta tulee hoitaja mua tapaamaan. Olin aluksi jonossa psykoosiosastolle mut sinne on niin pitkät jonot, et siirryn mielialaosastolle, missä hoidetaan psykoottisia potilaita. Aivot kuvataan huhtikuun lopulla ja Abilify nostettiin 15 milligrammaan. Risperidon pysyy annostuksella 2mg koska oon ollut niin ahdistunut. Ihan hirveetä myrkkyä tuo Risperidon kun aiheuttaa tollasia oloja.
En muista millon viimeksi ois ollut näin vaikeaa. Olla nyt pakkohoidossa kun vain suojeli omaa henkeään pelkojen takia. Huhhuh. Minä en ole psykoosissa enkä psykoottinen, piste, haluun kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥