Sen piti olla vain hoitajalla käynti. Oli joo hoitajan kans alkuun, mut sit näin lääkäriä. Lääkäri kysyy pärjäänkö kotona. Sanon että en tiedä, pakko pärjätä. Lääkäri mainitsee osastohoidon, että pitäisikö lähteä osastolle. Kieltäydyn. Lääkäri on sitä mieltä, että nyt ollaan siinä pisteessä, että on kiikun kaakun ollaanko kotona vai lähdetäänkö osastolle.
Sit lääkäri ehdottaa Leponexia. Kieltäydyn siitäkin, sillä olen kuullut siitä huonoa. Mm. kuolaamista. Lisäksi pitäisi käydä alkuun joka viikko verikokeissa. Ei kiitos.
Lääkärin mielestä pelkotilani ovat vaikeita. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Toimintakyvyssä on laskua, sanoo lääkäri.
Lääkäri haluaa heti maanantaille labrat, mutta en tiedä mistä varata aikaa.
Miks elämän pitää olla niin vaikeaa. Tuntuu et tää menee jo vainoamisen puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥