Lääkäri soitti tänään. Kysyi mikä on vointi, pärjäänkö kotona. Vastasin, että pakko pärjätä. Kerroin että liikkuva avohoito tulee huomenna tiistaina käymään. Lääkäri painotti, että jos vointi heikkenee on hakeuduttava psykiatrian päivystykseen. Vaikka niin että liikkuva vie mut sinne. Sanoin lääkärille, että mulla on korkea kynnys lähteä. Sanoi että ymmärtää, mutta apua pitäisi osata ottaa vastaan. Joo oon mä tänään ja eilen hakenut apua. Soitin eilen liikkuvaan ahdistuksen takia ja tänään aamupäivästä omalle hoitajalle. Laitoin vielä iltapäivällä viestiä omalle hoitajalle, että vielä ahdistaa. Sitten soittikin lääkäri.
Leponex aloitetaan tänään ja oon ristiriitaisin ajatuksin aloittamassa sen. En haluais aloittaa sitä, mutta en haluais osastollekaan. Vaikka tänään on tehnyt mieli tappaa itsensä, ottaa yliannostus lääkkeitä. Viiltelin sitten siihen ahdistukseen. Unohdin kysyä että miten olantsapiinin kanssa, otanko normaalin annoksen tänään vai en. Laitoin sit omalle hoitajalle viestiä asiasta. Vastas että vielä jatkuu normaalisti olantsapiini. Kuulemma kestää 3kk että Leponex alkaa vaikuttaan. Ihan helevetin pitkä aika odottaa!
Miks elämän pitää olla niin vitun vaikeeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥