Meinasin TAAS joutua osastolle! Mulla piti olla hoitajalle aika tänään, mut kappas vaan mistä löydän itseni.. no lääkärin huoneesta.
Suostuin kauhean painostuksen alaisena aloittamaan Leponexin. Piti heti varata aika labroihin. Lääkäri vaan mietti, et pitääkö lääkemuutokset tehdä osastolla. Sanoin, että en halua osastolle.
"Viiltelyn pitää loppua" lääkäri sanoi. Teki mieli sanoa että ei tuu onnistumaan, mut pysyin hiljaa. Taas piti näyttää viiltelyjäljet, ensin hoitajalle ja sit lääkärille.
On tässä ollut itsetuhoinen olo jo heti aamusta. Tekis mieli kuolla.
Abilify lopetettiin. Sairas mieli sanoo, että hamstraa ja ota kerralla kaikki.
Kysyi lääkäri myös, et ollaanko puhuttu koskaan tuetusta asumisesta. Ei olla, enkä tiedä mitä mieltä oon siitä.
No, ens viikolla aloitetaan Leponex ja saa nähä. En oikein ymmärrä täysin lääkärin huolta. Ei musta tarvi olla huolissaan. Osastolle en missään nimessä halua. Pakko pärjätä kotona. Kuntoutustukihakemus hyväksyttiin, jee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥