Tahdon sinne missä ei satu

Viiltelin taas. Ei mulla oo ees pahaa mieltä, eikä ahdista. Se sattui vähän ja lopetin muutamaan viiltoon. Silleen että jäljet mahtuu laastarin alle.
Ois varmaan pitänyt soittaa jollekin ennen viiltelyä. Joku liikkui rapussa ja menin ovisilmään tuijottamaan, et joko se tulee tappaan mut.

On jotain hyvää tänään tapahtunut. Ohjaaja tuli puolen päivän aikoihin, käytiin ruokakaupassa ja hänen tuen avulla sain imuroitua. En ees muista millon viimeksi täällä ois imuroitu.

Oon vaan niin hemmetin yksinäinen. Nyt saa hyvällä omalla tunnolla erakoitua kämpille kun korona jyllää.
Vai oonko mä taas menossa huonompaan suuntaan, ei voi tietää..