Yllätys yllätys mitä tein. Viiltelin. Okei ei ollu ku pari hassua mut silti. Aina toitotetaan terveellisiä vaihtoehtoja kuten tää kirjoittaminen mut en näköjään opi irti huonoista tavoista. Enkä tiiä haluanko irti niistä. Se viiltelyajatus on vähän niinkuin "hmm, keittäisinkö kahvia". Eli ei mua ahista et miks viiltelisin. Mut kai takana on kuitenki olo et kaikki ei oo hyvin. En vain tunnista sitä. Oon niin vitun yksinäinen et on ihme että en oo osastolla.
Eilen aloitettiin mtt:ssa toimintakyvyn/työkyvyn arviointi. Ne käynnit kestää 1-2h ja voi luoja, en halua mennä sinne! En osaa tehdä tehtäviä ja keskittymiskyky ei riitä. Toi käynti kesti 1h15min ja oli tosi hankalaa. Oon tottunut siihen et mtt-käynnit kestää sen vartin. Onneks tuota kestää vaan 5 käyntiä.
En tiiä oonko kuullu ääniä. Pari yötä taaksepäin kattelin kuulokkeilla Youtube-videoita ja silti kuulu jotain epämäärästä mölinää. En tiiä tuliko se naapurista vai oliko se harhoja.
Illat on ollu aavistuksen helpompia ku oon ottanut 50mg leponexia siinä kuuden maissa illalla. Vähemmän vainoharhanen olo, mikä on hyvä.
Tänään on viiltelystä huolimatta ollu ihmeellinen päivä: sain tehtyä ruokaa, imuroin koko asunnon JA kävin lyhyellä kävelylenkillä. Meinas siellä olla vainoharhoja mut selvisin.
Tunnistan tosi hyvin tuon viiltely ajatuksen, miten siitä tulee lopulta todella arkista. Siitä on ihan mielettömän vaikeaa päästä eroon, siitä tulee niin helposti tapa joka toistuu kuin itsestään. Toivon silti että vielä jonakin päivänä pääsisit siitä eroon, eikä sun tarvitsisi satuttaa itseäsi.
VastaaPoistaOlen ylpeä ja iloinen siitä että pahasta olosta huolimatta olet saanut käytyä kävelyllä ja tehtyä muitakin asioita. Se on todella tärkeää ja hienoa, vaikka kyseessä olisi jollekin muulle itsestäänselvät pikkujutut mutta kun ne ei kaikille sitä ole. Joten hyvä sinä. <3
Paljon voimia ja tsemppiä. <3
Kiitos paljon kommentistasi <3 voimia ja tsemppiä myös sulle <3
Poista