mua pelottaa niin vitusti että putoan uudelleen
peilin edessä läskejä puristellen
"tuosta ja vielä tuosta"
ajatuksissa vilisee samat ajatukset kuin vuosia sitten
ne ajatukset vei tekoihin
mut nyt mä skarppaan
koska elämä on arvokas
elämä on kaunis
elämä on kaikki kaikessa
Ai on vai? On se
siinä kaikessa paskassa oli joku turva
mä en tiedä mikä se turva oli
se oli jotain mitä mulla nyt ei oo
ja tunnen oloni turvattomaksi
kai mä tuun salaa olemaan mieleltäni vähän vinksahtanut
kaikessa siinä itsetuhoisuuden kamaluudessa on aina pala jotain kaunista
en muista milloin olisin hymyillyt mun peilikuvalle
mua vaan stressaa ja ahdistaa
oon normaalipainonen mut silti läskit vituttaa
iltaisin jaksan just ja just suihkuun
ulkonäkö ei kiinnosta, kunhan olet tarpeeksi laiha
koulussa näen satunnaisesti opettajaa
joka soitti 16 vuotiaan äidille miten en käy syömässä
näe minut nyt, näe minut voimissain
eräänä yönä näin unta kuolemastani
aamuyönä heräilen ahdistaviin kuviin jotka on täyttä totta
mä en halua epäonnistua uudestaan
