Rakas päiväkirja, tänään on ollut sellainen päivä, kun ääniharhat vaivasivat liikaa. Kysyin työkaverilta, kuka täällä huutaa. Se meni vaivaantuneeksi, "ei täällä kukaan huuda". Kiusallista naureskelua jälkeenpäin, "heheh kuulin omiani". Hävettää.
Seuraavaksi miesääni huutaa, "tuu kylään!" Mihin helvettiin tässä pitäisi mennä kyläilemään? Ihan kuin äänetkin näkisivät, että olen liikaa omissa oloissani.
En uskalla kirjoittaa, tai puhua itsetuhoaikeista. Ahdistaa. Eilen tuhosin itseäni, anteeksi, en osaa muutakaan. En osaa enää jutustella töissä, oon vaan hiljaa. Tänään mietin, et kaikki vihaa mua varmasti.
Millon tää kaikki loppuu?
