"Kuuletko Tuomas?
Siellä sun kantabaarissa. Niin se heinäpään bubi.
Siellä on sun kuva. Ja 300 nimeä.
Kuuletko vielä?
Meidän talo täyttyy kukilla.
Ja sun isä lukee sun facebook seinää.
Kuuletko vielä?
Lenkillä ajattelin vain sua.
Mä muistan miten siistiä oli pentuna tulla Prisman heseen.
Siitä teki siistin se,
että sä olit siellä.
Muistatko sen aamun kesällä.
Mä muistan.
Kuuletko vielä?
Menossa on jääkiekkopeli,
ja se on sulle.
Meillä on ikävä sua♥"
kaksi vuotta kohta täyteen
ja edelleen suru on suunnaton
olisitpa täällä näkemässä ja kokemassa kaiken
sun tyyliin jauhaisit siitä
miten sun entinen työpaikka on suurempi ja siellä on kaikkea hienoa
sun työpaikalla on uusi liike
ja valintatalo on vielä pystyssä
mutta vakiasiakas puuttuu
mulla on sun telkkari ja se toimii hyvin
oisin kyllä mielummin sen ostanut omilla säästöillä
kuin toteaisin että telkkari on menehtyneen isoveljen
tunnen piston aina sydämessä kun joudun sen ääneen sanomaan
vastapuoli hiljentyy
ja mun maailma jähmettyy
en tarvitse valokuvia muistamaan miltä näytit
enkä videoita miltä sun ääni kuulosti
sun ääni oli niin rauhallinen ja pehmeä
sä et huutanut ikinä
mä muistan sut selvästi
muistan sen kun me perheen kanssa kuunneltiin sua radiosta
olin susta helvetin ylpeä
olit mun sankari ja ja muistan sut edelleenkin
sua ikävöidään
lepää vain
tähdet loistaa kirkaammin
kai ne viestiä kuljettaa
mä voin kuulla sun kuittailevan taivaasta
mutta sun aika ei vielä ollut
mistä oon niin saatanan vihainen
olit liian nuori kuolemaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥