muistan sen aamun
kun aurinko heräili ja ilma oli lämmin
väsyneet silmät osuvat sinuun
ja suuni loksahtaa auki
kysyt mitä minä täällä tähän aikaan teen
jokseenkin olet väsynyt
kuten minäkin ja kerron mitä oon tehnyt
valintalon pihalla
aurinko ei paista mutta asvaltti kiiltää
katoat valintatalon hyllyjen väliin
minä lähden eri suuntaan
jos olisin tiennyt sen olevan viimeinen hetki kun olemme yhdessä
ennenkuin taivaaseen matkustat
olisin kertonut välittäväni sinusta
me kaikki eletään viimeistä päivää
sulle tää 12 päivä oli viimeinen päivä
kyl mä tiedän että sun tekis mieli vittuilla mulle
sanoisit varmaan et mitä lääpätilällää mää taas kirjoitan
sä olit aina se vitsimies jonka läppiä ei ymmärtänyt
silti niille aina nauroi
muistan vain vieläkin sen päivän
kun talo täyttyi muistokukista ja surukorteista
koko talo oli kuin heikko jää
joka murtuu hetkenä minä hyvänsä
kukka kukan perään vahvisti vain surua että oot oikeasti poissa
isäpuolen silmissä tuska jota ei pyyhki mikään pois
vanhempien tehtävä ei ole haudata omia lapsiaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥