Näihin viikkoihin mahtuu liikaa kaikkea
toisaalta viikkoja on täyttänyt tyhjyys
Rintaa on puristanut viikon verran,
lääkärin sijaan suuntaan lenkille juoksemaan
Yritän olla sosiaalinen
ja eteisessä meinaan hajota kyyneliin
Olen pelkkää vääryyttä, liian vääränlainen sanoo ääni päässä
Olen valvonut aamuöitä muiden takia
Olen itkenyt terveyskeskuksen hoitajalle miten väsynyt olen
Hoitaja käski soittaa koulun psykologille mutten uskalla
Unohdan itseni jonnekin ja se on ihan normaalia
Olen ahdistellut kilojani
näille nilkoille olen liian painava
Olen itkenyt elämän kauneutta
nostanut maljaa ystävyydelle
Toisinaan unohdan itseni jotta voisin löytää itseni uudelleen
saan siitä voimaa
kunnes uudelleen tiputan itseni kuoppaan
Kierrän kehää joka on minulle liian vaativa
mutta itse itselleni sen kehän kyhäsin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥