En tiedä miten paljon tiimalasissa on enää hiekkaa
odotan, kunnes hiekka loppuu ja psyyke hajoaa näihin unettomiin öihin
niihin öihin missä nälkä on aina läsnä ja uunilla tuntuu olevan asiaa
ei siellä uunissa ketään ole, mutta jos olisi, mitä tekisin?
Likaisessa kylpyhuoneessa rosoisten seinien ympäröinä seisovat unieni minä ja sinä
Jokainen hetki huutaa itsemurhaa ja aamun mennessä olen unohtanut itseni jonnekin
Kadotus, kuka oon, missä kävin ja minne meen
Unettomia öitä taskussa on jo niin vitun monta
että valvoessa ei enää tiedä onko oikeasti hereillä vai näkeekö unta missä valvoo
Unieni minä on matkalla jossain
kai se reissuiltaan kotiin palaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥