Sen piti olla vain yksi käynti psykiatrilla
Sen lisäksi psykiatrin pyynnöstä lähden suoraan mt-toimistoon.
Olen siellä hukassa, saan vuoronumeron ja istun odottamaan
Odotan kauan omaa aikaani
Menee ainakin tunti, kunnes pääsen hoitajan juttusille
"Täällä on nyt kiire. Tässä on tää psykiatrin faksaama yhteenveto, mee tohon psykiatrian klinikalle"
Ahdistaa. Matkaa on vain muutama sata metriä, mutta ne metrit tuntuvat kilometreiltä.
En kerkeä edes pimpottamaan ovikelloa kun ovi käy. Joku on soittanut klinikalle, siellä ne ovat minua odottaneet.
Jätän tavarat eteiseen. Odotan vajaa tunnin, jonka aikana kerkeän ravata vessassa ja juomassa ties kuinka monta kertaa. Nälkäkin on. Pelottaa että jään sinne. Odotusaulan penkit ovat tismalleen samat, kuin vuosia sitten.
Lääkäri ottaa vastaan, ja siellä on kaksi muuta hoitajaa. Tilanne on hyvin tuttu, koitan hengittää. Katse lasittuu.
Tuntui kun olisin ollut työhaastattelussa. Mutta ei. Ei mene kauaa kunnes tajuan mistä on kyse. Psykiatri oli tehnyt minusta lähetteen.
Saan syyn selville: aamupäivällä tapaamani psykiatri epäilee minulla alkavaa psykoosia. Tai jotain sinnepäin. Oireilen muka niin että kohta psykoosit iskee. Psykoosit tulille, ei helvetti.
Klinikan lääkäri kysyy tunnenko tarvetta sairaalahoitoon. Mitä helvettiä? No en! Koitan pysyä rauhallisena.
"Jos sulla alkaa tulemaan näköharhoja, tai tunnetta että haluat tappaa itsesi niin tuu heti tänne"
"Joo. En mä halua tappaa itseäni"
Koko illan aikana on ollut ahdistava, jotenkin hitusen hankala olo. Pelkään että sekoan. Pelkään että oloni huononee ihan rytisemällä.
En tajua mistä on kysymys. En tajua mitä tässä tapahtuu. Olen koko ajan ajatellut, että olen vain väsynyt ja stressaantunut. Joo, olen kuullut karjaisuja ja tuntenut itseni pieneksi tähän maailmaan, mutta kyse voi olla muustakin kuin psykoottisista oireista. Se on vain stressiä.
Minä en jumalauta sekoa, kesäkin on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥