Sairaslomaa jatkettiin taas lisää. Öisin ahdistelen taloudellista tilannetta, kun en oo töissä. Ahdistaa. Työterveyslääkäri haluaa et aloitetaan joku lääkitys. Mt-toimiston psykiatri kai soittaa sille. Miks oon taas tässä tilanteessa.
Hävettää. Häpeän niin paljon itseäni ja kaikkea tätä. Hävettää niin paljon. Kävin eilen mt-hoitajalla, enkä osannut kertoa sille mistään mitään. Vastasin melkein jokaiseen kysymykseen "en tiedä, en osaa sanoa".
"Mitä sulle kuuluu?" "Emmä tiiä" Mitä mulle pitäis kuulua? Päivät sekoittuvat, en muista minä päivänä viiltelin. Ja viime kerrasta on vuosia aikaa. Miks just nyt piti? Sillä hetkellä en tuntenut itseäni. Tupakointikin alkoi uudestaan.
Kuolema pyörii mielessä enemmän. Mut en tee itselleni mitään. Ttl kysyi viime käynnillä, että pärjäänkö kotona. Sanoin et pärjään.
Kyllä tässä pärjäillään. On sitä ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥