Väsyttää. En saanut oikein nukutuksi viime yönä: oli vaikea rentoutua ja nukahtaa. Pelotti niin hirveästi, et näen/haistan/kuulen harhoja. Eilen kuulin ja näin harhoja. Vissiin, en ole varma.
Tänään on soittoaika lääkärille ja mietin, pitäisikö kertoa. Tuntuu niin typerältä, mutta samalla vähän ahdistaa ja pelottaa. Jos kertominen hellittäis oloa?
Eilen suihkussakin jotenkin pelosta lamantuneena pesin hiuksia vaikka kuinka kauan, ja piti ihan ääneen selittää "nyt laitetaan tälläistä hiusten hoitoainetta".
Se ääneen höpöttäminen ja hyräily ei auttanut pelkoon, tuntui pahentavan tilannetta. Otin sit propralia ahdistukseen.
Tällä hetkellä tuntuu, että kaikista eniten pelottaa, että joku harha käy päälle. Tiedän, se on täysin järjetöntä. Mutta sille tunteelle en voi mitään. Se iskeytyy ja leviää päähän, keho alkaa mennä taistele- tai pakene- moodiin. Hetkessä oma turvallinen asunto on yhtä sekamelskaa, se on vieras ja arvamaaton. Vähän niinkuin sotapeleissä - koskaan et voi tietää, onko vihollinen nurkan takana.
Toisinaan pelottaa, että hetkenä minä hyvänsä maailma romahtaa. Että katto tippuu niskaan, seinät kaatuvat. Samaan aikaan pelkään sitä mörköä. Suihkussa ajattelin, että olisi pitänyt mennä porukoille yöksi. On pelottavaa olla yksin harhojen kanssa. Piti hokea itselleen "sulla ei ole mitään hätää, oot turvassa", tuntuiko hokeminen auttavan? En osaa sanoa, en tiedä miten suhtautua. Onko kaikki totta vai mielikuvitusta? Ehkä höpöttäminen ja hokeminen auttaa vähän, samalla kun yrittää pitää kiinni hermojen rippeistä, ettei juoksisi ulos pakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥