Vaellan ahdistuneena makuuhuoneen ja kylppärin väliä. Kädessä puhelin, olotila hätääntynyt, yritän tavoittaa mtt:n päivystystä, turhaan.
Seuraavana on ranta, varpaat uppoavat hiekkaan, on jo ilta, aurinko paistaa silmiin. Yhtäkkiä roikun reunalla, jyrkkä pudotus alas ja pelastushenkilökunta saapuuu liian myöhään. Olen kerennyt jo hypätä. Huudan. Jollain ihmeellä ne saavat mut ylös, ensihoito, palokunta ja poliisit. Ne saa pelastettua mut vedestä, järkttyneenä huudan ja itken maassa. Kunnes yritän hypätä uudelleen, mutta ne saivat musta otteen. Seuraavaksi olen sairaalan pihalla ja selitän ventovieraille miten sekaisin olen.
Ja sitten herään unesta. En ole koskaan nähnyt unia, missä yritän itsemurhaa. Töissä mä mietin unta, välillä miettien kuulenko mä harhoja. Nyt ne kuulosti naisen ääniltä, kun ne yleensä on ollut miesten ääniä.
Jospa tää tästä, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥