Tapetin kuvio elää. Paitsi eihän mulla ole seinissä tapettia, vain valkoista maalia. Mikä siinä oikein liikkuu. Se möykky tekee pyörivää liikettä, eikä se katoa, vaikka silmää räpäyttää. Ja ainahan se myrkytyksen mahdollisuus on. Onko mtt vaarallinen? Mitä teen? Ja mikä toi ääni käytävässä oli. Viestiääni, mutta puhelin on äänettömällä. Miksi mä kuulin sen äänen, mikä se oikein oli? Muut ihmiset on vaarallisia.
Stressaa. Töissä sentään on pystynyt olemaan normaali ihminen, vaikka tänään ajatukset harhailivat siihen, onko mtt ihan hyvillä tarkoituksilla. Piti skarpata, että nyt ajatellaan työasioita.
En ole vieläkään saanut siivottua. Stressaa niin saatanasti, tuntuu kuin maailmanloppu tulee, kuin koko elämäni olisi suuressa vaarassa, kuin olisin menettämässä henkeni. Pitää hengittää, en minä ole kuolemassa. Selviydynkö? Väsyttää.
Jos jonkun ominaisuuden toivoisin itselleni, olisi se, että en stressaisi niin jumalattomasti pienintäkin asiaa. On niin kuluttavaa, kun heti stressitaso nousee miin korkealle, että tuntee olevansa vaarassa. Mikähän siihen auttaisi, huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥