Tekis mieli kirjoittaa, mutta en tiedä mitä. Pääsin tänään lääkärin juttusille ja sain ruinattua, että pääsen jo tänään kotilomille. Alkuperäinen suunnitelma oli, että pysyn täällä maanantaihin asti, mutta sitten pyysin että pääsisin jo perjantaina pois, mutta pääsenkin jo tänään. Maanantain palaveriin täytyy tulla takaisin.
Vointi on ollut vähän hämmentävä. Eilen itkin pitkästä aikaa ja sain jääpalat käsiini, mikä helpotti oloa. Osastolla on menty eteenpäin, sillä silloin kun olin nuorempana täällä, ei ollut mitään ryhmiä, tai lääkkeettömiä vaihtoehtoja hoitaa ahdistusta. (Tai sitten mua ei niihin päästetty, ehheh)
Olen päässyt erilaisiin ryhmiin ja ulkoilemaan hoitajan kanssa. Tänään oli jonkinsortin taideryhmä.
Ja tosiaan täällä on käytössä jääpalat ja tulinen karkki helpottamaan ahdistusta.
Sain kuulla, että minulle tehdään jossain vaiheessa psykologiset testit. Mulle on tehty aikasemminkin sellaiset, mutta niistä on aikaa, enkä muista mitä ne sisälsi.
Toivottavasti loma menee hyvin ja mut uloskirjattaisiin maanantaina. En tiedä salliiko vointi lähteä kotiin, mutta haluan yrittää. Vähän kuumottaa miten ilta sujuu, kuulin taas harhoja, mutta loman peruuntumisen pelon takia en mennyt sanomaan niistä hoitajille. Hoitaja kysyi itsetuhoaikeista ja pakko myöntää, että valehtelin vähän. Mut mä tiedän, miten osastolta pääsee pois, sanoo vain, mitä lääkäri ja hoitajat haluaa kuulla. Et kyl mä pärjään. Onhan sitä ennenkin.
Mut jos ihan rehellisiä ollaan, niin on osasto katkaissut pahimpia itsetuhoajatuksia. Mörkö on ollut paljon enemmän hiljaa, mikä on itse asiassa ollut outoa. Jopa niin outoa, et oon miettinyt, onko osastolle saapuminen ollut pelkkää ylireagointia. Ehkä asia ei oo niin.
Mut tänään mä pääsen kotiin, omaan sänkyyn, omaan rauhaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ees tän yhen kerran, menispä kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥