Tahdon sinne missä ei satu

Lääkärikäynti tuli ja meni. Sain ihmeen kummalla itseni ylös aamu kasilta, olin kyllä hereillä ennen kuin kello soi.

Itsetuhoisuus on kuulemma kroonistunut. Oireet hankalia, saikkua kirjoitettiin TOUKOKUUN loppuun asti! Siis mitä hittoa, koko kevät. Aluksi lääkäri ois kirjoittanut syksyyn, mut jarruttelin vähän.
Sain uuden reseptin Sertraliniin. En oo ennen syönyt sitä. Lääkäri pelotteli sillä, että ton lääkkeen alotuksessa voi itsetuhoiset ajatukset voimistua. Sano se että jos ne oikeen hankalaksi käy, niin sitten joutuu sairaalaan. Pelottaa. Muutenkin itsetuhoinen olo niin kiva jos ne voimistuu. Voihan se olla että ei ne voimistu, mut vähän pelottaa ajatus alkaa syömään tuota. Siihenkin lääkkeeseen se laitto rajoituksen, vain viikon annos kerrallaan.

Kävin tänään apteekissa ja farmaseutti ei lukenut reseptiä kunnolla, sillä sain risperidonia täyden pakkauksen. Sertraliinia sain vaan viikon annoksen. Ostin myös Tenoxia ja Diane Novat. Maksoi yli 60€, hieman kirpaisi kun muutenkin rahat alkaa loppua, eikä sairauspäivärahahakemusta oo vieläkään käsitelty. Stressaa.

Sain tänään käytyä salillakin. Pitäs olla ylpee että jaksoi, mut olo on paska ja väsyttää. Ei se salilla käyminen saa aikaan hyvän olon tunnetta, mut en kehtaa kieltäytyä kun äiti kysyy salille.

En jaksa ees aamukahvia juoda loppuun. Turhaa kahvin kulutusta, mut pakko yrittää pitää jotenkin kiinni rutiineista. Pitäs uskaltaa esimiehelle laittaa viestiä, että en tuu koko keväänä töihin. Sit jos ja kun palaan töihin, on jo kesä ja vihreää. Jos sinne asti on ees elossa, eh.