Viiltelin taas. Tällä kertaa jalkaan, ei ikinä enää käsiin. Laastari päälle, kyllä se siitä.
Lääkäri oli uusinut risperidonin reseptin. Aivan mahtavaa, reseptissä lukee että saan maksimissaan viikon annoksen kerrallaan. Miten ihmeessä mä saan nyt lääkkeet apteekista, niidenhän pitää hajoittaa pakkaus osiin ja lääkkeet dosettiin. En tiiä millon saa aikaiseksi mennä apteekkiin, ei uskalla liikkua yksin ulkona.
Eipä näihin päiviin mahdu mitään uutta. Makaamista paikallaan, tv:n ja puhelimeen tuijottelua, tunnin välein tupakilla ramppaamista. Pitäis tupakointikin lopettaa kun askin hinta kallistunut, mut millä voimilla.
Liikkuva avohoito tulee sunnuntaina käymään. Sitten maanantaina onkin lääkäriaika. En tiiä miten jaksan herätä lääkäriajalle kun se on jo klo 10, en oo siihen aikaan ees herännyt. Mut pakko sinne on mennä.
Saispa jonkun muun elämän elettäväksi. Tahdon pois..
Sä jaksoit ja pystyit mennä siihen mtt-aikaankin vaikka luulit ettet pysty. Siitä saa oikeasti olla todella ylpeä ja uskon että jaksat mennä tohon lääkäriajallekin. Sun pitää vaan ajatella että se on sun parhaaksi ja saat sieltä mahdollisesti apua joten meet vaikka sun pitäis tyyliin itkien kontata sinne. Sit saat koko loppupäivän vaan olla ja mennä vaikka takas nukkumaan.
VastaaPoistaKunpa voisin tulla halaamaan sua ja kertomaan että kaikki kyllä järjestyy, jollakin tavalla ja jotenkin, vaikka yhtään ei siltä tunnu. Tupakoinnin lopettaminen olisi toki hieno juttu mutta ehkä kun on muutenkin niin paljon kaikkea mihin menee voimia niin sen aika on sitten joskus myöhemmin. Ei saa vaatia itseltään liikaa kerralla, nyt keskityt vaan siihen että saisit lisää uskoa ja toivoa parempaan huomiseen. Vaikka se on ihan helvetin vaikeeta, tiiän kyllä. Taistele, oot vahva <3
Joo, kyllä mä meen sinne lääkäriajalle, vaikka hampaat irvessä. Kiitos kommentistasi, halaus sinullekin.<3
Poista