Tuntuu että elämältä viedään matto alta ja en tiedä miten olla. Samaan aikaan hirveän ahdistunut ja täysin tyhjä olo.
Ylimääräinen lääkäriaika. En muista siitä enää mitään muuta, kuin vahvan epäilyksen skitsofreniasta ja että Zyprexaa nostetaan 20 milligrammaan.
Minäkö skitsofreenikko. Sanoin että ei tunnu siltä. Lääkäri taas sanoo olevani sairaudentunnoton. Pelottaa ja ahdistaa valmiiksi perjantain iso hoitokokous, mihin osallistuu mtt:sta lääkäri ja hoitaja. Kysyin äitiä siihen mukaan.
Miksi mä oon tälläinen kuin oon. Oon kohta ollut kuukauden osastolla eikä lääkitysasiat oo vieläkään kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥