Niin ne vaan päivät, viikot ja kuukaudet vierii. Ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Päivät kuluu yksin ja ihmeen kaupalla en oo seonnut.
Mulla on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt lieviä pelkotiloja ja ahdistusta.
Alku meni hyvin ja nyt masentaa. Heti aamulla herättyä odotan iltaa, milloin saa laittaa nukkumaan.
On tässä kärsitty ahdistuksesta. Oon ollut jo yli viikon porukoiden luona kun kotona ei voi olla. Pelkään mitä sitten tapahtuu kun palaan kotiin. Miten kestän yksinäisyyttä? Tyttöjen talokin aukeaa vasta ensi kuussa.
Yli 16 vuotiaan vammaistuki hyväksyttiin. Oonko mä nyt vammanen, koska sairastuin skitsofreniaan?
Vammaistuki toki kuulostaa hyvin karulta mutta ne on vain virallisia termejä, ei koko totuus. Itsekin haen eläkettä vaikka en ole eläkkeellä vaan oikeasti saan kuntoutusta mutta silti hakemus täytetään nimellä työkyvyttömyyseläke. Se kuulostaa karulta ja jotenkin leimaavalta ja lopulliselta mutta ne on vain termejä. Skitsofreniankin kanssa voi oppia elämään ihan tavallista arkea, sun näköistä arkea, mitä ikinäkään siltä tahdot tai haluat. Mutta niiden omien voimavarojen mukaan. Nyt tää koko juttu tuntuu ihan vieraalta ja oudolta ja ehkä pelottavaltakin mutta toivon että opit sen kaiken kanssa vielä elämään. Skitsofrenia on nyt osa sua ja sun elämää mutta ei se silti määrittele sua kokonaan, oot paljon muutakin kuin se.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä ja voimia. <3 Kuulostaa niin tutulta tuo että jo aamulla herätessä odottaa että on ilta ja pääsis nukkumaan.
Kiitos kommentistasi, piristi hurjasti mieltä. <3 Mullekin on haettu tuota työkyvyttömyyseläkettä, vielä ei oo ratkaisua tullut ja se meinaa stressata.
PoistaHurjan paljon voimia myös sulle!<3