Sanat alkaa olla jo loppu, en tiiä mitä sanoa. Ahdistusta ja pelkotiloja on liikaa. Tänään oli mtt. Kerroin et pelkään et hammaslääkäri laittoi seuranta laitteen mun hampaisiin. Kerroin pelosta et mut ammutaan. Ja et oon viilelly nyt joka päivä.
Koska veli ei oo seurana (sillä on unirytmi sekaisin), niin on helppo viillellä. Ja noi arvet on aika nättejä. Muista että vain jalkoihin, käsiin ei saa viiltää. Pysyypähän salassa koko touhu.
Kerroin myös hoitajalle et ruokahalu on ollu huono. Liekö Abilifyn haittavaikutus. Mut laihtuminen ois tosi jees.
Hoitaja puhui taas sairaalahoidosta. Ei, ei taas. Vastahan mä olin osastolla. Hoitaja selitti et pitää mennä päivystykseen jos olo pahenee. Sanoin et mulla on aika korkea kynnys mennä päivystykseen. "No laita viestiä tai soita ens viikolla jos olo pahenee. Tai ota viikonloppuna yhteyttä liikkuvaan avohoitoon" Joojoo. Sovittu.
Kysyi se vielä Leponexista. Et oonko miettinyt. No en ole, sillä olo on ollut hankala. Emmä tiiä haluanko aloittaa sitä. Sen haittavaikutuksena on kuolausta enkä mä sitä haluais. Mut pitää yrittää miettiä. En muistanut kertoa omahoitajalle et ajattelu on ollut vaikeaa. Kuin mun ajatukset ois kaapattuja. No, mene ja tiedä.
Liikkuva avohoito tulee huomenna mun luo. Oon vähän turhautunut niihin ku ne istuu 15 minuuttia ja välillä saatetaan puhua vaan säästä. Mtt:n käynnitki on vaan vartin mittaisia. Pelkkää voinnin seurantaa joo, mut vois sitä siltikin paneutua syvemmin mun oireisiin.
Oispa tupakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥