Vittu että pelottaa ja ahdistaa. Velikään ei pääse seuraksi, kai sitä tympäsee ku jatkuvasti kinuan sitä mun luo. Kysyi että onko pakko. No ei ole, viiltelin sit taas jalkaan.
Kanta kertoo et nää on paranoidisia pelkoja. Jepjep. Laitoin pyykkitelineen sivuttain ulko-oven eteen ja ostin eilen kaupasta hiuslakan, jolla voi hyökkääjiä sumuttaa. Lain mukaan veitseä ei saa kuljettaa mukana niin hiuslakka olkoon mukana tuomassa turvaa.
Liikkuva avohoito kävi lauantaina. Sanoivat, että osta piikkimatto ja makaa sen päällä niin ahdistus helpottaa. Ja vitut, en ala. Ei siitä kumminkaan oo mitään hyötyä. Ehdottivat ne myös että soittaa tai laittaa viestiä kun seuraavan kerran tekee mieli viiltää. Mut mulla on korkea kynnys siihen. Tuntuu et se ois vaan huomionhakua.
Toivon vaan että Abilify alkais tehoamaan. Lääkäri oli kirjoittanut Kantaan, että jos Abilify ei tehoa, niin sitten joudutaan turvautumaan Leponexiin. Miten pohjalla sitä voi olla. Leponexia käytetään vasta sitten, kun muut lääkkeet eivät tehoa. Ja tuntuu että olantsapiini ja Abilify eivät tehoa. Mut en haluais alottaa Leponexia. Pitäis käydä verikokeissa ja pitäs tupakoida säännöllisesti, muuten pitoisuus veressä muuttuu. Se tuntuu liian työläältä.
Kelan kuntoutustukea ei olla vieläkään käsitelty. Oon oottanut sitä jo kesäkuusta lähtien, nyt eletään syyskuuta.
Kaiken kaikkiaan tää vuosi on ollut raskas. Milloin on luvassa helpotusta? Tosiaanko mun pitäis alottaa Leponex? Kaveri sano että sillä Leponex auttoi ahdistukseen pienelläkin annosmäärällä. Mut en halua olla kuolaava zombie.
Oispa jo ilta niin pääsis nukkumaan. Viime yönä oli hankala nukahtaa kun ahdisti ja pelotti. Pelkään et kuulen ja näen harhoja.
Ehkä tää tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥