Jos pitäisi harkita itsensä tappamista, niin olen miettinyt lievää humalaa ja sillalta alas hyppäämistä. Eilen tajusin. Katarina hukutti itsensä. Ja nyt minä mietin sillalta hyppäämistä. Tän täytyy olla joku enne. Tai kutsu.
En halua mennä enää koskaan työpsykiatrin juttusille. Se lähetti mut uudelleen mtt:n lääkärin luo, jos ymmärsin oikein niin osastohoito olisi ollut lähellä. Osasto olisi kyllä pilannut kaikki lähipäivien suunnitelmat, niin onneksi osasin sanoa oikeat sanat, niin ne eivät mtt:ssä huolestuneet. Haluan vaan takaisin työelämään.
Ensi maanantaina on työterveyslääkärille aika ja mietimään töihin paluuta. Vituttaa kun kohdellaan kuin olisin pykoottinen. Se psykiatri on itse psykoosioire, ei minulla sellaisia ole. Prkl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥