Lääkäri kysyi käynnillä "onko sulla elämänhalua?"
Mitä hittoa tuollaiseen kysymykseen voi vastata? Sanoin, että en ole ajatellut asiaa.
En minä mieti elämää. Tai no tavallaan, en osaa sanoa. Jos nyt saisin vastata uudelleen sen "öö emmää tiiä" - jahkailun jälkeen, olisin todennut, että en jaksa elää. Tai no jaksan ihan hyvin. Selitin sille Katarinasta mut tuntuu, että se hahmo alkaa muistuttaa jotain vanhaa mieshahmoa. Et se niinkuin seurais koko ajan perässä. Näen sitä unissa. Osaisin kuvailla sen ulkonäön, mutta en uskalla, enkä edes halua.
Sanoin lääkärille tuntevani, että psykiatri ja mtt:n lääkäri ovat minua vastaan. Kuin ne juonis jotain. Mikä muu syy voi olla pompottavaan käytökseen? En minä jumalauta missään itsemurhavaarassa ole!
Nyt tekisi mieli mennä vaan makaamaan lattialle ja unohtua siihen.
Mietin tuossa aikasemmin ilmoittavani esimiehelle tulevani töihin, mutta sillä tempulla taidan saada itseni ongelmiin. Huomenna ilmoitan sille, samalla kun häpeän ruoskat hakkaavat selkäni verille.
Ähh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥