Pitäisi siivota, en oo siivonnut varmaan kuukauteen. Tupakoinnin lopetuskin on unohtunut, sitten joskus.
Sain uuden Tenox- reseptin. Pelottaa että koukutun siihen. Arvetkin ovat haalentuneet, olisipa ne aina kauniit ja punaiset.
Töihin maanantaina. Ahdistaa, pelottaa, jännittää. Mitä sanon muille? Onko tää varmasti hyvä aika? Mitä jos vointi romahtaa?
Olisipa aina itsevarma ja kaunis. Ei tarvis ahdistua.
Onneksi on propral.
20:59
Huono ilta ollut. Itkisin, jos jotenkin kykenisin. Olen tuntenut suurta yksinäisyyttä. Tykkään olla omissa oloissa, mutta tää on liikaa. Turhauttaa tunnista toiseen ravata tupakalla, tekis mieli luovuttaa.
Lääkäri sanoi "kyllä sä tästä selviät". Enpä tiedä, nyökyttelin, mutta en uskonut sanaakaan. Miten minä selviän? Ahdistaa. Yritti se lääkityksestä sanoa jotain positiivista, että sitä menee 6mg annoksillakin, mutta silti tuntuu että 3mg on liikaa.
Nyt vaan tuntuu jotenkin tyhjältä. Kuin olisi kuoret päällä ja osa minusta olisi kadonnut jonnekin.
Ehkä minäkin löydän onnen ja ilon jonain päivänä, mutta jaksanko sinne asti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥