Ote lipsuu.
Aamukahvilla taas googlettelin keskusteluja itsemurhista. Aamulla tuntui tuskaiselta, koska en tuu koskaan saamaan apuja itsemurhan tekoon. Eihän se silloin tosin ois itsemurha, vaan avustettu. Esim. ennen itsemurhaa irtisanonko itseni töistä? Silloin työpaikka ei koskaan saisi tietää, eikä esimiehelle tarvitsisi ilmoittaa sairaslomasta, jos itsemurha sattuisi epäonnistumaan.
En tiedä miksi pelkään epäonnistumista, koska olen muutenkin epäonnistunut. Enkä ymmärrä miksi mieli on mustunut, miksi kuoleman ajatukset ovat ensimmäisenä mielessä, miksi ne ovat mielessä tunnista toiseen.
Ote lipsuu, purin itseäni käsivarsiin ja nyt käsiä koristaa mustelmat. Ja reissuun on vain viikko aikaa, ei olisi pitänyt.
Ehkä ilta on helpompi. Ehkä tää kaikki paranee, mustakin tulee hyvä ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥