"Niina sun todellisuudentaju horjuu"
Lääkäri on niin vakavana ja häpeän koko tilannetta. Nyt sen äiti ja velikin tietää, psykoosissa minä, kyseenalaistan mielessä kaiken. Äiti sanoo että puheeni kuulostavat oudoilta. Häpeän, mutta en voi itselleni mitään.
Pelkään et joudun ongelmiin kun kerroin Abilifyn olevan myrkkyä ja sylkeväni tabletit roskiin. Abilify vaihdetaan Zyprexaan ja lääkäri varoittaa, jos ei mene tablettina niin sitten injektiona.
Lääkäri kysyy onko kaappari todellinen ja hetken epäilen kaikkea. Totean että kaappari on todellinen, oikea ihminen. Pakko sen on olla.
En saanut ulkoilulupia yksinään. Muut pelkäävät että kaappari kävelee vastaan ja mitä minä silloin tekisin, jos olisin yksin ulkona? Saan käydä omaisten kanssa tunnin ulkona, muuten hoitajan kanssa.
Pääsen kotilomille tänä viikonloppuna. Mutta en yksin, äidin ja veljen tulee olla seurana kun palaan kotiin. Tilanteeni on niin vakava, ettei mua saa jättää yksin, mutta en näe kokonaiskuvaa.
Olen vähän Zyprexaa vastaan. Ahdistaa ajatus ottaa lääke ja niellä se. Ajatukset päässä huutaa että älä ota ja minun tekisi mieli totella. Mutta jos en ota, joudun ongelmiin ja osastohoito pitenee. Ja minä haluan vain kotiin, pois osaston seinien sisältä.
Ne lääkkeet on sun parhaaksi, jotta sun olo paranee ja pääset osastolta pois.
VastaaPoistaNyt vaan otat kaiken hoidon vastaan mitä tarjotaan, kyllä ammattilaiset tietää mitä pitää tehdä. Mutta hävetä sun ei tarvitse mitään. Ei omille sairauksilleen mitään voi, pääasia että hoitaa itsensä kuntoon.
Paljon voimia, kyllä sä selviit <3
Kiitos kommentista <3
Poista