Hitto että lääkäri painosti aloittamaan Leponexin. Mietti pitkään lähettääkö sairaalaan. Lääkäri halus nähdä arvet ja vähän häpeissäni näytin ne.
Lääkäri sanoi olevansa puun ja kuoren välissä, koska hankaan vastaan Leponexin alotusta. Päätyi nostamaan olantsapiinia 20mg. Nyt katsotaan pari viikkoa ja sitten vaihtoehdot on Leponex tai osastohoito.
Kerroin että en hallitse enää viiltelyä. Heti ku sain sanottua sen, niin aloin katumaan, koska lääkäri alkoi heti miettimään osastohoitoa. Lääkäri kertoo olevansa huolissaan. Teki mieli sanoa että ei musta tarvi olla huolissaan, mut pysyn hiljaa.
Pelot pitäisi saada kuriin, lääkäri sanoi että ne voi jäädä pysyvästi päälle. Säikähdin sitä. En halua että pelot jää päälle, mut en haluais alottaa Leponexia, koska en tiedä miten sitoudun verikokeiden ottoon.
Perusteli se vielä Leponexin aloittamista sillä, et musta saatas työkuntoinen. Muuten musta ei tuu työkykyistä. Tässä vaiheessa jo rupes hieman ärsyttään jankkaus, mut purin huulta etten möläyttäis mitään ikävää.
Liikkuvan avohoidon tulee käydä tiiviimmin, niin päätti lääkäri. En tiiä mitä se hyövää kun ne käy vartin ja välillä saatetaan puhua vaan säästä. Viime la käytiin käveleen eikä ne oikeen kysyneet mitään, itse sai toimia keskustelun aloittajana.
No, osastolta vältyttiin ainakin toistaiseksi. Kävin kaupasta ostaan laastareita, edellinen paketti alkaa olla loppu. Tekis mieli viiltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥