Ahdistaa. En hallitse enää viiltelyä. Makasin piikkimaton päällä toivoen, että ahdistus helpottaisi. Ei se mitään helpottanut, vaan viiltelin. Ja otin Propralia. En uskalla soittaa kellekään, se ois vaan huomionhakua. Jospa tää kirjoittaminen helpottas oloa. Ja musiikin kuuntelu.
Päässä lyö tyhjää. Kuin ajatukset ois kaapattu. Tunnen vain ahdistusta. Mut jospa tää tästä kun Propral alkaa vaikuttaan.
Edelleen otan vastaan blogi ehdotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥